sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Kotoista ohrattoa ja tanssittavaa

Kehiteltiin kuvaajatyttären kanssa risotonsukuinen keitelmä. Ihan syötävää tuli. Muistilapuksi:

  • 3 dl mummulan ohraryynejä (liotus kylmässä vedessä n. 4 tuntia, noin kaksinkertaiseen tilavuuteen)
  • 1,5 l vettä keittämiseen
  • 1 isohko porkkana
  • ½ pientä lanttua
  • ½ palsternakkaa
  • 1/4 selleriä
  • 1 isohko sipuli
  • 2 x 350 g pippurimarinoituja kanasuikaleita
  • mausteiksi: ruohosipulia, mustapippurirouhetta, valkopippuria, aromisuolaa

Ohraryynit kiehumaan reiluun vesimäärään (meillä oli 3 litran kattila). Juurekset n. 5 mm kuutioiksi, pannulle ensin porkkanat ja lantut ruskistumaan, muut juurekset n  5 minuutin kuluttua pannulle. Ruskistetut juurekset ohrakattilaan kiehumaan. Kanasuikaleet pannulle ruskistumaan, sieltä kattilaan muiden kaveriksi. Mausteita sopivasti. Haudutellaan, kunnes koostumus sopiva ja ainekset sopivan kypsät.
Tätä taidetaan tehdä joku toinenkin kerta - lähiruokaa :)

Käsityörintamalla menossa vain perussukkia, niitä en tällä kertaa postaile. Ehkä joku toinen kerta.

Soitoissa sitten vähän vilkkaampaa. Ollaan harmonikkaporukalla tekemässä levyä kevään aikana. Julkaisutansseihin kesäkuun toiseksi sunnuntaiksi on varattu naapuripitäjän puolelta reilummankokoinen Sotkalinnan tanssilava, jotta mahtuu väki kunnolla pyörähtelemään. 16 kappaletta hyvin tassun alle sopivaa tanssittavaa on purkkiin menossa, puolet 13-henkisellä harmonikkaorkesterilla, toinen puoli pienemmillä kokoonpanoilla, taustalla 4-miehinen komppiryhmä. Esimerkiksi tämä Kesäsaaren valssi soitellaan kvartetilla. Kaikkia perinteisiä sortteja soitetaan, masurkat ja polkatkin juuri sopivilla tempoilla :)

Seuraava pelimanniretki suuntautuu Ikaalisten kylpylään ja Kyrösjärven maininkeihin 1.-3.2., paljon soittelua ja mukavaa seuraa. Jos olette liikkeellä sillä suunnalla, vanhassa ravintolassa on pelimannien meiningit.

Harmonikkaporukan seuraava keikka on Silja Europalla! Suuri Harmonikkaristeily kokoaa laivallisen harmonikkamusiikin ystäviä 3.-4.3.2013. Me soittelemme konserttipätkän su-iltana aulassa ja yhden tanssipätkän maanantaina. Viime vuonna oltiin ja kivaa oli :)

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Riemukas Rumpurähinä Riihimäellä

Päädyin videokameran kanssa joulukuussa 2012 Riihimäen kansalaisopiston juhlasaliin. Tunnelma oli katossa jo ennen tilaisuuden alkua. Reilun tunnin ajan kuultiin upeaa rumpuimprovisaatiota kahden ryhmän voimin. Tallenne on kahdessa osassa:


Hyvinkään Mölytoosa haastoi Riihimäen TomTomin Rumpurähinään. Molempia ryhmiä ohjaa Osmo Liikanen. Lämmittelyrummutusten jälkeen nautittiin Menu, edettiin Kysymyksiin ja vastauksiin, sooloesityksiin ja vuoropuheluun, loppuhuipentumana kumpikin ryhmä pääsi säestämään tanssitaiteilija Riku Koskisen improvisoitua tanssia.

Tuomaristokin oli aivan A-luokkaa: Aku Hirviniemi, Antti Kaikkonen ja Anssi Känsälä. Hurja oli tuomariston tehtävä, monimuotoista ja monipuolista ohjelmistoa oli tarjolla. Tiukka kisa päättyi tasapeliin. 

Näitä soittajia pääsee pian kuulemaan muuallakin: Riihimäen Kehitysvammatuen tukema TomTom-rumpuryhmä esiintyy Finlandia-talossa la 26.1.2013 klo 14 Kehitysvammaisten taiteilijoiden konsertissa.

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Punajuurenpunaista pelimannin pitsiä ja pari muuta

Voitin Mervillan arvonnassa vyyhdin upeaa villa-pellavalankaa, väriksi valitsin punajuurenpunaisen. Lanka tahtoi ihan selvästi Pelimannin pitsihuiviksi. Puikot 5 mm KnitPro Cubics (vastaa 4½ mm tavallisia), Evilla Wool/Linen 8/2 -lankaa kului 175 grammaa (700 m), koko: takakorkeus 73 cm.

Pelimannihuiveja on jo kaksi aiempaa versiota, valkoinen tavallisesta sukkalangasta ja ruskea rustiikimmasta Nepalin villasta. Yhteinen nimittäjä on muoto: selässä kuviopaneeli, sivuhännät niin pitkät, että riittävät isollakin ihmisellä edestä ristiin ja selän taa solmuun. Käyttöhuiviksi tämäkin on tehty. Puvustuksesta tulee vähän mieleen Vaahteramäen Eemelin äiti, ihan hyvä niin :)

Yksi pikkujuttu kyllä kävi tämän huivin mitoituksessa. Tarkoitus oli, että etuhännät yltävät noin puolisääreen, jolloin huivia voisi hyvin pitää aukikin. Ei auttanut pingotuskaan, tämän langan silmukat ovat mieluummin leveät. Hännät yltävät edelleen reilusti lattialle saakka, niskasta etuhännän kärkeen 170 cm. Käyttö siis jatkossa boleromalliin solmittuna (hännät riittävät reilusti uudelleen eteenkin) tai pelimannimekon vyölle viriteltynä tai jotain.


Pelimannihuivien sarja jatkuu vielä Pelimannin paremmalla pitsihuivilla, kunhan sopivan langan löydän. Tällä kertaa tein jo kunnolliset muistiinpanotkin, ohje olisi oikeastaan puhtaaksikirjoitusta vaille valmis.
Joululomalla lopulta sain aikaiseksi toisellekin haitarille torkkupeiton. Ei voi kutoa tätä, ei saa jäädä langat kiinni mihinkään. Eurokankaasta löytyi upeaa onteloksi kudottua verhoilukangasta, riittävän tuhtia lievään pehmustamiseen ja värikin ihan just oikea. Muotoon ompelin, muutaman minuutin homma, ryhtyminen vain välillä kestää.
Vielä kolmas punainen joululoman päätteeksi. Aina samat jutut jossain kohtaa talvea :)

Ai niin, kiitos supikaskommenteista :) Ne on vaan niin ihanat! Taidan ottaa huomenna töihin sisäkengiksi ja kokeilla illalla toimivatko jumppatossuina ;)