sunnuntai 16. elokuuta 2015

Kelloseppää etsimässä

Blogisiivoiluja, löytyi muutama vanha luonnos, tämä on maannut 3½ vuotta odottamassa. 

Helmikuussa 2012 olin luonnostellut varsin pitkälle sukututkimusjuttuani. Olen siis etsimässä vahvistusta mummuni isän Juho Alfred Simolan taustoihin. Hän oli avioton lapsi, syntyi 1869 Tammelassa, kastetuissa lukeee: siltavouti Simolan piian Tilda Ulrikan poika (avioton, isän nimeä ei annettu)

29-vuotias siltavouti Simola oli jäänyt leskeksi lokakuussa 1867, kaksi pientä lasta. Virka muuttui marraskuussa 1968 aliupseerista siltavoudiksi ja asemapaikka vaihtui Vanajasta Tammelaan. Kolmekymppisen lesken talouteen piiaksi lähti Vanajasta 20-vuotias Tilda Ulrika Villentytär. Muita henkilöitä ei taloudessa kirkonkirjojen mukaan ollut. Äkkinäisen laskutoimituksen perusteella isävaihtoehtoja ei kovin montaa ole, koska lähtivät 11.11.1868 Vanajasta, siltavouti, pikkupojat ja piika. Piika sai pojan 4.9.1869 Tammelassa. 

Isovaarini Juho Alfred käytti sukunimenään Simolaa, oli käsityöläinen hänkin, puuseppä. Avioitui 1895 Lopelle, nuoren sepän lesken Eva Gustavan kanssa kanssa. Yhteisiä lapsia syntyi kaksi.

Siltavoudin aviolapsista toinen oli kelloseppänä ensin Hangossa, sitten Helsingissä. 

**

Parina päivänä on jääneet neuleet vähemmälle, aikaa vierähti jokunen tovi Hämeenlinnan maakunta-arkistossa vanhoja kaivelemassa. Yhden käsityöläisen jäljillä tällä kertaa. Aloitetaan hiukan kauempaa:

Karl Zefanias Simola syntyi 27.7.1865 (kastettiin 30.7.1865) Vanajassa Rastilan Rekolassa aliupseeri Karl Simolan ja vaimonsa Lovisa Lindforsin esikoisena. Perheeseen syntyi toinen poika Magnus Brynolf 20.8.1867. Äiti-Lovisa kuoli 1868. Isä-Karl muutti leskenä (mk nro 18 / 23.10.1868) 3- ja 1-vuotiaiden poikiensa kanssa Tammelaan siltavoudiksi. Samaan osoitteeseen matkasi myös Rastilan Rekolan piika Ulrika Matilda Wilhelmintytär (mk nro 29 / 7.11.1868). Saapuivat yhdessä Tammelaan 11.11.1868 numeroilla 59 ja 60, asettuivat Tammelan kylälle, sama paikka seuraavassa rippikirjassa.

Karl Zefanias muutti 1879 Forssan kehräämölle töihin. Vuonna 1882 siirtyi takaisin Tammelaan, oppipojaksi kelloseppä Johan Rönnille (s. 1.9.1854 Rauma) Tammelassa. Vuonna 1887 muutti Linikkalaan, tittelinä edelleen kellosepän oppipoika. Rippikirjan mukaan entinen kellosepän oppilas muutti 30.7.1888 Tammelasta Hankoon (Tammelan muuttokirja nro 80/17.10.1888).

Tämän päivän (23.2.12)  löytö oli, että Hangossa Karl Simola teki 6.8.1888 elinkeinoilmoituksen, aloitti kellosepänliikkeen omalla nimellään. (lähde: Hangon raastuvanoikeuden arkisto, HMA)

Oletin löytäväni myös ilmoitusluettelossa mainitut 4 liitesivua, mutta niitä ei Hangon raastuvanoikeuden arkistosta tämän päivän haarukoinnilla löytynyt.

Kellosepän sälli (kisälli) Kaarle Zefanias Simola Hankoniemeltä vihittiin Akaassa 22.11.1888 Toijalasta olevan neitsy Sofia Aleksandra Wahlmanin kanssa avioliittoon. Esikoinen syntyi ja ylpeät vanhemmat ilmoittivan Aamulehdessä ja Västra Nylandissa terveen pojan syntymästä elokuussa 1889.

Seuraavana vuonna 1890 oli toisenlaiset ilmoitukset. Kuulutettiin velkojainkokousta, konkurssihuutokauppaa ja pesäeroa, mm. Suomalaisessa Wirallisessa Lehdessä 4.2.1890/28 s. 3 ja 6.2.1890/30 s. 4, samat ruotsiksi Finlands Allmänna Tidningissä samoina päivinä.  
Konkurssihuutokauppa Hangossa 4.3.1890, ilmoitus Västra Nyland 25.2.1890: "Auktion. Tisdagen den 4 nästiostundande Mars k. 10 f. m. försäljes genom offentlig auktion, som förrättas i gården N:o 14 vid Boulevardsgatan, Urmakaren Karl Simolas konkursmassa tillhörig egendom, bestående af 27 st. fick- och väggur, ett parti urkedjor, armband, broscher och medaljonger, diverse urmakerimaterialer; bord, stolar, skåp, lampor, linne- säng- och gångkläder m. m. hvarom hugade spekulanter härmedelst underrättas. Hangö den 15 Febr 1890. Ex officio: Hugo Lindgrén.

Näihin liittyviä papereita yritin tavoittaa, mutta eivät tänään haaviini osuneet.

velkojainkokous 30.6.1890 klo 7 jpp.
Tuomio julistetaan 23.6.1890 (ilmoitus)

Kovin pian kesäisen pesäeron ja konkurssikuvioiden jälkeen syntyi seuraava yhteinen lapsi, jo tammikuussa 1891. Hiukan vaikuttaa suunnitelmalliselta. Lisää lapsia syntyi ja kastettiin eri puolilla Suomea. 1897 perhe (5 miehenpuolta ja 2 naisenpuolta) muutti Helsinkiin. Karl Simola avasi siellä kellosepänliikkeen osoitteessa Uudenmaankatu 14. Säännöllisesti oli mainos Veljeys-lehdessä. "Kelloseppä Kaarlo Simola, Uudenmaank. 14. Telef. 5141. Tunnollinen työ! Kohtuulliset hinnat!" (esim. Veljeys 1.11.1907/43).

Juuri osui Sanomalehtikirjastosta tulipalouutinen Hufvudstadsbladetista 11.1.1907.

Helsingin Sanomissa 14.4.1909 /84 nuorsuomalaisten ehdokkaita vaalilautakuntiin. Aänestysalueella 23 kelloseppä Kaarlo Simola, Kruunuvuorenkatu 13. Rouva Aleksandra Simola kiersi ahkerasti puhujana mm. raittiustilaisuuksissa ja nuorsuomalaisten tilaisuuksissa.

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Nyt on kokonainen Jurva mulla!

Ihanaa kansallispuvun 130-vuotissynttäriä kaikille!

Viime elokuussa löysin tori.fi:stä tarpeeksi pitkän ja leveän Jurvan puvun. Oletin tekeväni uuden liivin, mutta sekin sopi ihmeesti päälle. Ensimmäinen sovituskuva paljain jaloin :)
Raumalta Pits-Priiasta hankin upeat pitsit, 91-vuotiaan raumalaisrouvan nypläämät.
Kokosin kolmesta nauhasta kaikkien taiteen sääntöjen mukaisen floderin.




Puupään sain tärkkäystä varten Ommelpuun Sarilta lainaksi. Perunajauhokiisselissä (1 dl vettä, 1 tl perunajauhoja, kokonestesuuruksena) uitin pestyn pitsihienouden ja pyyhin kaiken irtoavan kiisselin pois ennen tukille levittämistä. Tässä juuri kuivumaan tasoiteltuna.



Jännittävä odotus yön yli. Aamulla alkoi tukilta kuoriminen



Hienolta tuntui jo tuossa vaiheessa :)

Illalla puettiin Lopen kansallispukutuuletuksilla pitsit ja myssy päähän ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Pukijana Lopen kansallispuvun kokoaja Minna Koskinen. Tykkimyssyn minulle teki Ommelpuun Sari Taponen.

Pukemisen työvaiheita ja tunnelmakuvia Lopen tuuletuksilta löytyy Hewenen Flickr-kansiosta.

Näin hieno se sitten päässä oli! Ihan täydellinen, sanoi Soja Murto-Hartikainen, kansallispukutietäjä ja tuuletusten äiti.

Nyt on Jurvani kokonainen.

Kansallispukutarinaani kirjoittelin viime vuonna myös Kansallispukujoulukalenterin 22. luukkuun.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Orimattila-projekti estradikunnossa

Sain elokuussa 2014 pelimanniystävän kautta huonokuntoisen, pienen Orimattilan kansallispuvun käsiini. Vanhan maalaistalon vintin tyhjennykseltä löytynyt puku oli menossa roskalavalle. Heti puvun nähtyäni välähti mielessäni kuva japanilaisesta avainviulua soittavasta ystävästäni tässä puvussa Kaustisella.



Purin ja pesin heti. Paljon reikiä, suurin oli  kämmenen kokoinen reikä lantiolla, loimetkin poikki, aivan liian suuri parsittavaksi. Onneksi oli lähellä saumaa, sain poistettua, kun kavensin helmaa parikymmentä senttiä. Poistetusta palasta sain hyvää parsinlankaa tähän, lankaa riitti ystävänkin perintöpukuun.


Tarkoitukseni oli parsia ja koota puku jo talven aikana, mutta viime maanantaina Kaustiselle lähdettäessä puku oli edelleen palasina. Kolme käsityötaitoista naista samassa autossa, matkaa noin 400 kilometriä. Otin pukuprojektin matkaan. Sain ystävät puhuttua mukaan parsintatalkoisiin, harjoiteltiin vuorotellen taideparsintaa, ompelusilkillä liivin reikiä ja hameen reikiä alkuperäislangoilla. Yksi ajoi, toiset parsivat.

Kaustisen Kansallispukuklinikalla ommeltiin ja viimeisteltiin maanantai-iltana Vanajaveden Pelimannien käsityötriolla. Klinikalta löytyi silityspaikka ja ompelukone + innostunutta ja innostavaa asiantuntija-apua. Hameen vyötärö on alkuperäisissä mitoissa, vyötärönauhakin on alkuperäinen, tosin ilman luita ja hiukan uudessa asettelussa, kiinnittimenä kolmen hakasen sijasta nappi ja lankasilmu. Hapertumassa ollut tasku tuettiin pellavakankaalla, toimii koristeena umpeen ommeltunakin.

Puku tuli käyttökuntoon hyvissä ajoin maanantai-iltana, ensimmäinen keikka oli vasta tiistaina iltapäivällä.
Tämän verran jäi osia yli.

Chihiro kunnostetussa Orimattilan puvussa kansallispukuklininkalla,
sylissä hänellä on itse rakentamansa avainviulu.
Aika hyvä oli viime elokuun visioni, tosin toteutui vielä hienompana :)

Chihiro & Orimattila, Kirsi & Kuortane
Pienenpieni Kuortaneen paita yhdistettiin Orimattilaan.
Tuunatut puvut ja tyytyväiset pelimannit
Vanajaveden Pelimannien keikalle lähdössä tiistaina iltapäivällä.
Klinikkakuvat: Tuula Pärnänen.

Mainiolla mielellä jälleen. Oikeastaan tämä taisi olla ensimmäinen trashion-tekeleeni, kun Orimattila oli jo lähes roskalavalla, vaikka päätyikin liki alkuperäiseen muotoonsa.

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Pari uutta nypläysvideota

Nypläyskurssi jatkuu. Iso neulaväli ja paksu lanka, pitää kiristää reilusti. Löysin Työkeskus Sampolasta verhoilijan heftaneuloja. Toisessa kuvassa uudet hienot neulat ja vieressä tavallisia lasipäisiä. Kuvien ottamisen jälkeen huivi on edennyt, mittaa sillä on kohta metri. Lainatyynyn rullan täytin ja päällystin uudelleen.



Kuvattiin lisää videoitakin, kevään kurssilla Brüggen kukkapitsiä useammalla kurssilaisella työn alla, katariinapohja ruusun keskustaan:
Tästä pääsee koko nypläysvideoiden soittolistalle:
Hiljaisuus täällä on tainnut kertoa omaa kieltään tekemisistäni. Aika paljon soittamisia. Ystäväni suoritti kultaisen pelimannimerkin pimpparaudalla, sain kunnian olla duoparina tässä historiallisessa tapahtumassa Oriveden kansanmusiikkikursseilla viime vuoden lopulla.

Harmonikankorjaajaystäväni tuumasi merkkisuorituksen kuvasta, että pitäisikö vaihtaa paljekin oranssiksi, että olisi sävy sävyyn uusio-Kuortaneen ja hiusten kanssa :D

Orivedellä päädyin 2-rivisten kisällikurssille. Tammikuussa muutti meille tällainen nätti Castagnari Studio. Sain myös alkuun tykkimyssyn pitsien kokoamisen, päärmäsin pellavakankaan. Tarkoitus oli laittaa Jurvan puku uusine tykkimyssyineen päälle Samuelin poloneesin pääjuhlaan Aleksanterin teatteriin. Oma kalenterisekaannus, meillä onkin Lopella samaan aikaan sunnuntaina 8.3.2015 oma harmonikkakonsertti. Samuelin poloneesiin ehdin sentään la 7.3. Espoon Pelimannien keikalle, soitellaan Musiikkitalon aulassa klo 16.30-17.00.


Puikoilla edelleen ennen joulua aloitettu sukkapari.  Mutta oon soittanut :)





lauantai 22. marraskuuta 2014

Raadellun pienen kansallispuvun uusi elämä

Löysin tori.fi:stä naisten XS-kokoiseksi mainitun kansallispuvun, hinta 15 e. Nämä kuvat myynti-ilmoituksesta.



Iltapäiväretki 60 kilometrin päähän. Kuortane se oli joskus ollut, sisäpuolella oli saumanvaroissa sinisten raitojen jäänteitä. Alkuperäinen tasku oli tytön pääsiäisnoitareissulla kadonnut, äiti tehnyt jonkun sinnepäin olevan. Oli ollut haitaritytön esiintymisvaatteena. Aikanaan kirppikseltä hankittu. Ostin pois.

Liiviosa oli pienennetty ompelemalla uudet sivusaumat ja leikkamalla terävillä saksilla ylimääräiset pois. Helmaosan kohtalo oli vähän samaa sarjaa. Paita ehjä ja kaunis, pieni ja lyhyt, taitaa päästä Orimattila-projektin koostekokonaisuuteen käyttöön, kun helman jatkaa alushameeksi. Yksi liivin solki on ehjä, liivin sametista taitaa saada iltalaukun tai uuden taskun.

Purin helman irti heti kotiin päästyäni, keittelin marseillepuuron, ohensin pesuun sopivaksi ja pesin hamekankaan samana iltana.


Hameen tavoitekoko 42/44, kankaassa jäljellä 7 oranssia ja tummaa raitaa. Vekkasin vyötärölle reilut vastalaskokset, tyttären kellohamehommista oli jäänyt ohutta mustaa kapeavakoista samettia, siitä helmaan jatko ja vyötärökaitale, vuoriksi omista kätköistä petroolinväristä charmeusea. Pienessä kiireessä kiinnittimeksi päätyi Loviisan solki. Solki näyttää hyvältä  (ja antaa säätövaraa), jätin napit ompelematta. Toimii pelimanniversiona valkoisen paidan kanssa, turkoosin paidan kanssa hyvä toimistovaate ja kuvan sifonkihihaisella näyttää melkein iltapuvulta. Oon hurjan tyytyväinen  :)

Edit 23.11.: Tarkennus: Alavus  ja Kuortane (oikealla) ovat  kansallispuvun tapaan käytettäviä kuoropukuja, siis eivät varsinaisia kansallispukuja. Kuva Flammuraita ja helahoito -sivustolta.

PS. Leena Ukkolan akoista antoi jo keväällä 2013 kahdelle Kuortaneen puvulle uuden elämän. alkuasetelma ja valmiit pöksyt.

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Nypläyskurssilla

Viikonloppu vierähti Mäntsälässä nypläyksen erikoiskurssilla. Hieman jännitti mennä, aivan aloittelija, ensimmäiset lyönnit vasta lauantaina puolen päivän maissa kurssilla. Onneksi kurssikuvauksen  mukaan kurssi sopii myös vasta-alkajille, meitä aloittelevia oli 11 hengen ryhmässä viisi.
Ekan päivän saavutus, kuuden parin utti. Sain tehdä paksusta langasta, sekalaisia jäi sekaan, mutta muodossa pysyy :)

Kuvasin muutaman tekniikkakohdan kotona kerrattavaksi ennen seuraavia intensiiviviikonloppuja marraskuussa. Näissä videoissa pääosassa ovat ope Pirkko Särkimäen taitavat kädet.





Mukavaa oli. Treenata pitää. Mielenkiinnolla odotan seuraavaa kertaa :)

torstai 7. elokuuta 2014

Kansallispukuja tuuleteltiin ja kirkossakin laulettiin

Lopella tuuleteltiin Lopen kesäviikon torstaina 31.7.2014. Kotiseutumuseo Lukkarin puustellilla aloitettiin. Tupa ja kamari olivat tupaten täynnä puvullista väkeä. Koskisen Minna opasti pukuasioissa, puettiin tanua ja tykkimyssyä, tutkailtiin ja ihailtiin :) Sinisenä ja punaisena useasti esiintyvä empirelinjainen puku on Lopen naisen kansallispuku. Kuvat ystävien otoksia, kaikissa tekijänoikeusleimat nurkassa - on niissä, kun tarpeeksi tarkkaan katsoo ;)








Museon tuulettelujen jälkeen ennen kansanlaulukirkkoa Loppi-Seuran edustajat veivät kukkatervehdyksen Sakari Pälsin haudalle.

Kirkonmäelle kapusi upea joukko, iloa ja juttua riitti.






Lopen vanha kirkko Santa Pirjo oli täynnä. Lankkupenkit, lyhyt penkkiväli, liturgille ja pelimanneille annettiin ukaasi, että pitää puoleen tuntiin saada hartaus hoidettua. Videolla kesto 30:39. Onnistuttiin :)







Vielä kokoonnuttiin yhteiskuvaan kansanlaulukirkon jälkeen.

Kotimatkalle lähti sitten komea joukko, pelimannit viimeisinä,
kurrekin uskalsi museon aitan seinälle, kun maisema taas rauhoittui.


Oli ihanat tuulettelut meillä!
Sovittiin jo kulttuuripäällikön ja kirkkoherran kanssa, että ensi vuonna uudelleen ja sitä seuraavanakin :)