Hiljaista? Hämeen puvusta kiinnostuneita?

Hiljaiselolta on näyttänyt täällä blogin puolella. Muuten vilskettä, enimmäkseen töissä ja soitoissa. Maaliskuu oli kovin soitannollinen. Ensin Harmonikkaristeilyllä kaksi keikkaa, siis Silja Europalla oltiin keikalla, kovasti treenejä, su 17.3. harmonikanpäivän konsertti, jossa soiteltiin mm. Mustalaisruhtinatarta.

Soittolistalla pari muutakin konserttiotosta. Vähän juttua ja pari kuvaa on yhdistyksen kotisivuilla.

Studiolla vietettiin ke 20.3., purkkiin saatiin koko orkesterilla kahdeksan biisin verran oikeasti orkesterisovitettua aineistoa, johtajana ja sovittajana Erkki Friman. Sitten käytiin soittamassa päivätanssit Orimattilan kehräämöllä. Ja vielä toisena pääsiäispäivänä perinteisesti kuntotanssitettin meidän kylän seurantalolla. Ja mehän ollaan siis harrastajaryhmä, jonka kaikki jäsenet tekevät leipätyönsä muualla kuin musiikin parissa :)

Huhtikuussa mennään toiseksi päiväksi studiolle, pienryhmiä ja solisteja, kahdeksan biisiä niillä myös. Levyn pitäisi olla kesäkuuksi kunnossa. Legendaarinen Sotkalinnan tanssilava Rengosta (eiku nykyisestä Hämeenlinnasta) on varattuna levynjulkaisutansseja varten su 9.6.2013. Jännää!!!

Käsityöt ovat jääneet vähän vähemmälle, kun fysioterapeutti kehotti pitämään sapattivuoden tietokoneen käytöstä, jotta saadaan kädet kuntoon. Sitten hän muisti muut harrastukset, kutomiset ja soitot. Jotain piti jättää ja puikot ovat olleet aika lailla levossa nyt keväällä.

Pelimannijuttujen takia innostuin metsästämään kansallispukua, oma äidintekemä on tyttärelle sopiva nykyisin. Huusin huuto.netistä 44-kokoisen uudemman mallin Hämeen puvun, jossa myyjän mukaan oli saumavarojakin mukavasti muokkausta varten. Eipä ollut. Meillä ei ole ketään tämänkokoista käyttäjää nyt eikä luultavasti tulossakaan.Vuorelman mittataulukon mukaan 44:n ry 100 ja vy 82.
Puku on ammattiompelijalla teetty reilu 20 vuotta sitten 165-senttiselle käyttäjälle. Mukana tanu ja 38-kokoiset Töysän mustat supikkaat. Puku on uutta vastaava. Tämä olisi myynnissä, Vuorelman tarvikkeiden hinnalla (790 e) valmis puku + supikkaat.

Sukkia rintavalle

.. siis jalalle. Pari paria varastontyhjennykseksi, lankoina sammalenvihreä 7 veljestä ja harmaa Laurin villalanka. Tiedän, että 7 veljestä todennäköisesti nuhjaantuu muutaman käytön jälkeen mahdottomaksi. Laurin villalanka tuntui tehdessä mukavalta, uusi tuttavuus, käyttökokemuksia ei vielä ole.

Rintavalle jalalle laitoin otsikkoon. Mitä eroa perusohjeeseen?
Oikeastaan vain muutaman kerroksen korkeampi kantalappu. Pari laiskan muijan konstia tässäkin, pääosin perinteisen ohjeen mukaan.

1. Luon silmukat neuloen, joskus puoli numeroa suuremmilla puikoilla, jotta joustaa varmasti. Yksi ylimääräinen silmukka, jotta saa yhdistettyä pyöröksi hyvin. Linkissä olevasta Käspaikan ohjeesta poiketen nostelen uudet silmukat kahden edellisen välistä enkä viimeisimmän silmukan sisältä.
2. Neulon ekan kerroksen tasona ja jaan silmukat samalla neljälle puikolle. Yhdistän pyöröksi kerroksen lopussa, neulon sen ylimääräisen yhteen ekan neulotun kanssa.
3. Neulon pari kerrosta resoria. Siirrän silmukat pyörölle magic loopia varten. Aloitan toisen sukan samalla tavalla.
4. Magic loopilla varret sopivaan mittaan. Raidat ja muut tulevat automaattisesti samoihin kohtiin. 
5. 2-4 kerrosta sileää oikeaa ennen kantalapun aloitusta. Magic loop -versiossa teen kantalapun heti kerroksen alkuun. Lisään yhden silmukan ekalla sileällä kerroksella keskelle tulevaa kantalappua, neulon edellisen kerroksen silmukan, tulee varsin näkymätön lisäys. Parittomalla silmukkamäärällä saa siistimmät kantalapun reunat.
6. Kantalapun neulon magic loopissakin sukkapuikoilla. Puolipatenttia, jonka teen Käspaikan ja Novitan ohjeista poiketen: nostan kerroksen ekan silmukan, neulon oikean kerroksen kokonaan, nurjalla nostan ekan, neulon yhden ja nostan joka toisen, nurjan kerroksen kaksi viimeistä neulon. Tässä tulee se rintavan extra: kun yhdellä puikolla oli13 silmukkaa (siis yhteensä 52 s), tein kantalappuun 2 x 16 kerrosta.
7. Kantapohjakavennukset normaalisti 3-jakoisesti, kolmeen osaan kantalapun silmukat, jos ei mene tasan, niin keskimmäiseen osioon eniten silmukoita. ylivetokavennus oikealla ja 2 nurin yhteen nurjalla siinä osioiden rajalla.
8. Kantalapun reunasilmukat poimin Kottbyn blogista opitulla tavalla, nurjalta puolelta, jolloin hieno hulpioslmukoiden ketju jää kauniisti pintaan. Oma sovellus on, että pujottelen yhden sukkapuikon joka toisen reunasilmukan yli ali ennen poimintaa. Sitten koukin nurjan puolen kautta silmukat. Näissä sukissa poimin 16 silmukkaa. Tätä tekniikkaa opettelin polvisukissani lokakuussa 2011, sen jälkeen en ole muulla tavalla tehnytkään.
9. Magic loopin pyörön onnistuin saamaan "väärään asentoon" kannan kohdalla, ja molemmissa sukissa, piti siirtää odottaneet silmukat sukkapuikoille. Neuloin yhden kerroksen kokonaan sukkapuikoilla ja siirsin vasta sitten takaisin pyörölle. Pyörölle siirtäessä lisäsin molempiin sukkiin silmukkamerkit kiilakavennusten kohdalle, ei tarvitse erikseen laskea.
10. Kantapäät tein yksitellen, ensin laput molempiin, sitten kantapohjan kavennukset, poiminnat. 
11. Kiilakavennukset vanhan perinteisen mukaan: ensin joka kerroksella, sitten joka toisella, joka kolmannella, jne, kunnes kaikki ylimääräiset on kavennettu pois. Jalkapohjaan jää se yksi ylimääräinen, antaa olla siellä.
12. Omaan jalkaani (40) tulevan sukan tiedän olevan kärkikavennusta vaille, kun jalkaterän pituus on yksi tavallinen sukkapuikko (20 cm).
13. Kärkikavennukset teen nauhakavennuksena, kaksi välisilmukkaa ja kavennukset molemmin puolin. Ensin joka toisella kerroksella, kunnes jäljellä on puolet "yhden puikon" silmukoista, sen jälkeen joka kerroksella.
14. Silmukat päättelin silmukoiden, suunta niin, että kavennusnauha jatkuu katkeamatta poikittain. 

Nämä kaksosparit kokoa 43-44, silmukoita oli 52, kantalapussa 32 kerrosta ja reunasta 16 silmukkaa. En saanut kahta 150 g kerää ihan kokonaan tuhottua, aika liki sentään, pienet nyssäkät (3-5 g) jäi molemmista väreistä.

Kuvat tänään vähän sitä sun tätä. Oletteko koskaan kuvanneet täysin pimeässä, tabletilla, käsikopelolta kohdistaen ja sitten hienoja automaattisalamalaukauksia ihaillen? Kannattaa kokeilla, tää oli oikeastaan aika hauskaa ;)

Kotoista ohrattoa ja tanssittavaa

Kehiteltiin kuvaajatyttären kanssa risotonsukuinen keitelmä. Ihan syötävää tuli. Muistilapuksi:

• 3 dl mummulan ohraryynejä (liotus kylmässä vedessä n. 4 tuntia, noin kaksinkertaiseen tilavuuteen)
• 1,5 l vettä keittämiseen
• 1 isohko porkkana
• ½ pientä lanttua
• ½ palsternakkaa
• 1/4 selleriä
• 1 isohko sipuli
• 2 x 350 g pippurimarinoituja kanasuikaleita
• mausteiksi: ruohosipulia, mustapippurirouhetta, valkopippuria, aromisuolaa

Ohraryynit kiehumaan reiluun vesimäärään (meillä oli 3 litran kattila). Juurekset n. 5 mm kuutioiksi, pannulle ensin porkkanat ja lantut ruskistumaan, muut juurekset n  5 minuutin kuluttua pannulle. Ruskistetut juurekset ohrakattilaan kiehumaan. Kanasuikaleet pannulle ruskistumaan, sieltä kattilaan muiden kaveriksi. Mausteita sopivasti. Haudutellaan, kunnes koostumus sopiva ja ainekset sopivan kypsät.

Tätä taidetaan tehdä joku toinenkin kerta - lähiruokaa :)

Käsityörintamalla menossa vain perussukkia, niitä en tällä kertaa postaile. Ehkä joku toinen kerta.

Soitoissa sitten vähän vilkkaampaa. Ollaan harmonikkaporukalla tekemässä levyä kevään aikana. Julkaisutansseihin kesäkuun toiseksi sunnuntaiksi on varattu naapuripitäjän puolelta reilummankokoinen Sotkalinnan tanssilava, jotta mahtuu väki kunnolla pyörähtelemään. 16 kappaletta hyvin tassun alle sopivaa tanssittavaa on purkkiin menossa, puolet 13-henkisellä harmonikkaorkesterilla, toinen puoli pienemmillä kokoonpanoilla, taustalla 4-miehinen komppiryhmä. Esimerkiksi tämä Kesäsaaren valssi soitellaan kvartetilla. Kaikkia perinteisiä sortteja soitetaan, masurkat ja polkatkin juuri sopivilla tempoilla :)

Seuraava pelimanniretki suuntautuu Ikaalisten kylpylään ja Kyrösjärven maininkeihin 1.-3.2., paljon soittelua ja mukavaa seuraa. Jos olette liikkeellä sillä suunnalla, vanhassa ravintolassa on pelimannien meiningit.

Harmonikkaporukan seuraava keikka on Silja Europalla! Suuri Harmonikkaristeily kokoaa laivallisen harmonikkamusiikin ystäviä 3.-4.3.2013. Me soittelemme konserttipätkän su-iltana aulassa ja yhden tanssipätkän maanantaina. Viime vuonna oltiin ja kivaa oli :)

Riemukas Rumpurähinä Riihimäellä

Päädyin videokameran kanssa joulukuussa 2012 Riihimäen kansalaisopiston juhlasaliin. Tunnelma oli katossa jo ennen tilaisuuden alkua. Reilun tunnin ajan kuultiin upeaa rumpuimprovisaatiota kahden ryhmän voimin. Tallenne on kahdessa osassa:

Hyvinkään Mölytoosa haastoi Riihimäen TomTomin Rumpurähinään. Molempia ryhmiä ohjaa Osmo Liikanen. Lämmittelyrummutusten jälkeen nautittiin Menu, edettiin Kysymyksiin ja vastauksiin, sooloesityksiin ja vuoropuheluun, loppuhuipentumana kumpikin ryhmä pääsi säestämään tanssitaiteilija Riku Koskisen improvisoitua tanssia.

Tuomaristokin oli aivan A-luokkaa: Aku Hirviniemi, Antti Kaikkonen ja Anssi Känsälä. Hurja oli tuomariston tehtävä, monimuotoista ja monipuolista ohjelmistoa oli tarjolla. Tiukka kisa päättyi tasapeliin. 

Näitä soittajia pääsee pian kuulemaan muuallakin: Riihimäen Kehitysvammatuen tukema TomTom-rumpuryhmä esiintyy Finlandia-talossa la 26.1.2013 klo 14 Kehitysvammaisten taiteilijoiden konsertissa.

Punajuurenpunaista pelimannin pitsiä ja pari muuta

Voitin Mervillan arvonnassa vyyhdin upeaa villa-pellavalankaa, väriksi valitsin punajuurenpunaisen. Lanka tahtoi ihan selvästi Pelimannin pitsihuiviksi. Puikot 5 mm KnitPro Cubics (vastaa 4½ mm tavallisia), Evilla Wool/Linen 8/2 -lankaa kului 175 grammaa (700 m), koko: takakorkeus 73 cm.

Pelimannihuiveja on jo kaksi aiempaa versiota, valkoinen tavallisesta sukkalangasta ja ruskea rustiikimmasta Nepalin villasta. Yhteinen nimittäjä on muoto: selässä kuviopaneeli, sivuhännät niin pitkät, että riittävät isollakin ihmisellä edestä ristiin ja selän taa solmuun. Käyttöhuiviksi tämäkin on tehty. Puvustuksesta tulee vähän mieleen Vaahteramäen Eemelin äiti, ihan hyvä niin :)

Yksi pikkujuttu kyllä kävi tämän huivin mitoituksessa. Tarkoitus oli, että etuhännät yltävät noin puolisääreen, jolloin huivia voisi hyvin pitää aukikin. Ei auttanut pingotuskaan, tämän langan silmukat ovat mieluummin leveät. Hännät yltävät edelleen reilusti lattialle saakka, niskasta etuhännän kärkeen 170 cm. Käyttö siis jatkossa boleromalliin solmittuna (hännät riittävät reilusti uudelleen eteenkin) tai pelimannimekon vyölle viriteltynä tai jotain.

Pelimannihuivien sarja jatkuu vielä Pelimannin paremmalla pitsihuivilla, kunhan sopivan langan löydän. Tällä kertaa tein jo kunnolliset muistiinpanotkin, ohje olisi oikeastaan puhtaaksikirjoitusta vaille valmis.

Joululomalla lopulta sain aikaiseksi toisellekin haitarille torkkupeiton. Ei voi kutoa tätä, ei saa jäädä langat kiinni mihinkään. Eurokankaasta löytyi upeaa onteloksi kudottua verhoilukangasta, riittävän tuhtia lievään pehmustamiseen ja värikin ihan just oikea. Muotoon ompelin, muutaman minuutin homma, ryhtyminen vain välillä kestää.

Vielä kolmas punainen joululoman päätteeksi. Aina samat jutut jossain kohtaa talvea :)

Ai niin, kiitos supikaskommenteista :) Ne on vaan niin ihanat! Taidan ottaa huomenna töihin sisäkengiksi ja kokeilla illalla toimivatko jumppatossuina ;)

Värisarja jatkuu oranssilla

Löysin vuosien etsinnän jälkeen oranssit kengät. Supikkaat. Huopaiset. Aivan superhyvät! Töysän kenkätehtaan tekemät, perinteisellä supikkaan lestillä, myynnissä vain Tuuliviirissä Lappeenrannassa. Onneksi heillä on verkkokauppa ja tilaus hoitui sitä kautta, vajaassa vuorokaudessa saapuivat kyläpostiin :)

Sävy vain noissa niin ärheä oranssi, että vaikka vaatekaapista oranssia ja terrakottaa hyvin löytyykin, ei näiden kaveriksi sopivaa sävyä ollut lähellekään missään. Joku vanha mohairsekoite oli jemmassa. 75 grammaa 5 mm puikoilla taipui Wisp-huiviksi Knittyn ohjeella. Kolme ekstramallikertaa, niin riittää isollekin ihmiselle inhimillisesti ympäri saakka. 

Ihanat ruusunapit (siis mun neuleissani ei ikinä oo mitään kukkasia, saati sitten ruusuja) löysin Tervakosken Coconutista. Kiinnitysavuksi piti ottaa millinen virkkuukoukku, mikään normineula ei mahtunut napinreiän läpi. Hyvin onnistui niinkin.

Vihreää

Tämä vihreä pari valmistui ensilumien aikaan lokakuun lopulla. Mallina ihana Ken söi kesävoin, Ilona Korhosen ja Jenni Östermanin Neulekirjasta. Tyttärelle, kokoa 42-43, lanka: Regia Extra Merino Twist 72 g, puikot 3 mm KnitPro Cubics. Aloitin nämä jo elokuun lopulla ennen Sukkasatoa, jossa en saanut valmiiksi ainuttakaan oikea-aikaista paria. Langan ostin Tervakosken Coconutista, samoin kulmikkaat puikot.

Toinen vihreä on tällä kertaa kirja, Autoilijan tiekartta 85 vuotta. Kirjassa on samat kartta-aukeamat vuosilta 1927 ja 2012. Aika mainio opus, ainakin historiainnokkaalle ja koti-Suomea kiertelevälle :) Kirjapörssistä löytyi, muut tarjolla olleet historiakartat olin jo aiemmin hankkinut.

Lokakuun postauksen ihanasta tummanpunaisesta villa-pellavasekoitteesta sain jo huivin aikaiseksi, Pelimannin pitsihuivi syntyi. Yritetään saada kuvatuksikin.