Viivastolla

Hiljaiselolta on näyttänyt täällä blogin puolella. Muuten vilskettä, enimmäkseen töissä ja soitoissa. Maaliskuu oli kovin soitannollinen. Ensin Harmonikkaristeilyllä kaksi keikkaa, siis Silja Europalla oltiin keikalla, kovasti treenejä, su 17.3. harmonikanpäivän konsertti, jossa soiteltiin mm. Mustalaisruhtinatarta. Soittolistalla pari muutakin konserttiotosta. Vähän juttua ja pari kuvaa on yhdistyksen kotisivuilla . Studiolla vietettiin ke 20.3., purkkiin saatiin koko orkesterilla kahdeksan biisin verran oikeasti orkesterisovitettua aineistoa, johtajana ja sovittajana Erkki Friman. Sitten käytiin soittamassa päivätanssit Orimattilan kehräämöllä. Ja vielä toisena pääsiäispäivänä perinteisesti kuntotanssitettin meidän kylän seurantalolla . Ja mehän ollaan siis harrastajaryhmä, jonka kaikki jäsenet tekevät leipätyönsä muualla kuin musiikin parissa :) Huhtikuussa mennään toiseksi päiväksi studiolle, pienryhmiä ja solisteja, kahdeksan biisiä niillä myös. Levyn pitäisi olla kesäkuuks...

.. siis jalalle. Pari paria varastontyhjennykseksi, lankoina sammalenvihreä 7 veljestä ja harmaa Laurin villalanka. Tiedän, että 7 veljestä todennäköisesti nuhjaantuu muutaman käytön jälkeen mahdottomaksi. Laurin villalanka tuntui tehdessä mukavalta, uusi tuttavuus, käyttökokemuksia ei vielä ole. Rintavalle jalalle laitoin otsikkoon. Mitä eroa perusohjeeseen? Oikeastaan vain muutaman kerroksen korkeampi kantalappu. Pari laiskan muijan konstia tässäkin, pääosin perinteisen ohjeen mukaan. Luon silmukat neuloen , joskus puoli numeroa suuremmilla puikoilla, jotta joustaa varmasti. Yksi ylimääräinen silmukka, jotta saa yhdistettyä pyöröksi hyvin. Linkissä olevasta Käspaikan ohjeesta poiketen nostelen uudet silmukat kahden edellisen välistä enkä viimeisimmän silmukan sisältä. Neulon ekan kerroksen tasona ja jaan silmukat samalla neljälle puikolle. Yhdistän pyöröksi kerroksen lopussa, neulon sen ylimääräisen yhteen ekan neulotun kanssa. Neulon pari kerrosta resoria. Siirrän silmukat...

Kehiteltiin kuvaajatyttären kanssa risotonsukuinen keitelmä. Ihan syötävää tuli. Muistilapuksi: 3 dl mummulan ohraryynejä (liotus kylmässä vedessä n. 4 tuntia, noin kaksinkertaiseen tilavuuteen) 1,5 l vettä keittämiseen 1 isohko porkkana ½ pientä lanttua ½ palsternakkaa 1/4 selleriä 1 isohko sipuli 2 x 350 g pippurimarinoituja kanasuikaleita mausteiksi: ruohosipulia, mustapippurirouhetta, valkopippuria, aromisuolaa Ohraryynit kiehumaan reiluun vesimäärään (meillä oli 3 litran kattila). Juurekset n. 5 mm kuutioiksi, pannulle ensin porkkanat ja lantut ruskistumaan, muut juurekset n  5 minuutin kuluttua pannulle. Ruskistetut juurekset ohrakattilaan kiehumaan. Kanasuikaleet pannulle ruskistumaan, sieltä kattilaan muiden kaveriksi. Mausteita sopivasti. Haudutellaan, kunnes koostumus sopiva ja ainekset sopivan kypsät. Tätä taidetaan tehdä joku toinenkin kerta - lähiruokaa :) Käsityörintamalla menossa vain perussukkia, niitä en tällä kertaa postaile. Ehkä joku toine...

Päädyin videokameran kanssa joulukuussa 2012 Riihimäen kansalaisopiston juhlasaliin. Tunnelma oli katossa jo ennen tilaisuuden alkua. Reilun tunnin ajan kuultiin upeaa rumpuimprovisaatiota kahden ryhmän voimin. Tallenne on kahdessa osassa: Hyvinkään Mölytoosa haastoi Riihimäen TomTomin Rumpurähinään. Molempia ryhmiä ohjaa Osmo Liikanen. Lämmittelyrummutusten jälkeen nautittiin Menu, edettiin Kysymyksiin ja vastauksiin, sooloesityksiin ja vuoropuheluun, loppuhuipentumana kumpikin ryhmä pääsi säestämään tanssitaiteilija Riku Koskisen improvisoitua tanssia. Tuomaristokin oli aivan A-luokkaa: Aku Hirviniemi, Antti Kaikkonen ja Anssi Känsälä. Hurja oli tuomariston tehtävä, monimuotoista ja monipuolista ohjelmistoa oli tarjolla. Tiukka kisa päättyi tasapeliin.  Näitä soittajia pääsee pian kuulemaan muuallakin:  Riihimäen Kehitysvammatuen tukema TomTom-rumpuryhmä esiintyy Finlandia-talossa la 26.1.2013 klo 14 Kehitysvammaisten taiteilijoiden konsertissa .

Voitin Mervillan arvonnassa vyyhdin upeaa villa-pellavalankaa , väriksi valitsin punajuurenpunaisen. Lanka tahtoi ihan selvästi Pelimannin pitsihuiviksi. Puikot 5 mm KnitPro Cubics (vastaa 4½ mm tavallisia), Evilla Wool/Linen 8/2 -lankaa kului 175 grammaa (700 m), koko: takakorkeus 73 cm. Pelimannihuiveja on jo kaksi aiempaa versiota, valkoinen tavallisesta sukkalangasta ja ruskea rustiikimmasta Nepalin villasta . Yhteinen nimittäjä on muoto: selässä kuviopaneeli, sivuhännät niin pitkät, että riittävät isollakin ihmisellä edestä ristiin ja selän taa solmuun. Käyttöhuiviksi tämäkin on tehty. Puvustuksesta tulee vähän mieleen Vaahteramäen Eemelin äiti, ihan hyvä niin :) Yksi pikkujuttu kyllä kävi tämän huivin mitoituksessa. Tarkoitus oli, että etuhännät yltävät noin puolisääreen, jolloin huivia voisi hyvin pitää aukikin. Ei auttanut pingotuskaan, tämän langan silmukat ovat mieluummin leveät. Hännät yltävät edelleen reilusti lattialle saakka, niskasta etuhännän kärkeen 17...

Löysin vuosien etsinnän jälkeen oranssit kengät. Supikkaat. Huopaiset. Aivan superhyvät! Töysän kenkätehtaan tekemät, perinteisellä supikkaan lestillä, myynnissä vain Tuuliviirissä Lappeenrannassa. Onneksi heillä on verkkokauppa ja tilaus hoitui sitä kautta, vajaassa vuorokaudessa saapuivat kyläpostiin :) Sävy vain noissa niin ärheä oranssi, että vaikka vaatekaapista oranssia ja terrakottaa hyvin löytyykin, ei näiden kaveriksi sopivaa sävyä ollut lähellekään missään. Joku vanha mohairsekoite oli jemmassa. 75 grammaa 5 mm puikoilla taipui Wisp-huiviksi Knittyn ohjeella . Kolme ekstramallikertaa, niin riittää isollekin ihmiselle inhimillisesti ympäri saakka.  Ihanat ruusunapit (siis mun neuleissani ei ikinä oo mitään kukkasia, saati sitten ruusuja) löysin Tervakosken Coconutista. Kiinnitysavuksi piti ottaa millinen virkkuukoukku, mikään normineula ei mahtunut napinreiän läpi. Hyvin onnistui niinkin.

Tämä vihreä pari valmistui ensilumien aikaan lokakuun lopulla. Mallina ihana Ken söi kesävoin , Ilona Korhosen ja Jenni Östermanin Neulekirja sta. Tyttärelle, kokoa 42-43, lanka: Regia Extra Merino Twist 72 g, puikot 3 mm KnitPro Cubics. Aloitin nämä jo elokuun lopulla ennen Sukkasatoa, jossa en saanut valmiiksi ainuttakaan oikea-aikaista paria. Langan ostin Tervakosken Coconut ista, samoin kulmikkaat puikot. Toinen vihreä on tällä kertaa kirja, Autoilijan tiekartta 85 vuotta . Kirjassa on samat kartta-aukeamat vuosilta 1927 ja 2012. Aika mainio opus, ainakin historiainnokkaalle ja koti-Suomea kiertelevälle :) Kirjapörssistä löytyi, muut tarjolla olleet historiakartat olin jo aiemmin hankkinut. Lokakuun postauksen ihanasta tummanpunaisesta villa-pellavasekoitteesta sain jo huivin aikaiseksi, Pelimannin pitsihuivi syntyi. Yritetään saada kuvatuksikin.