Viivastolla

Blogisiivoiluja, löytyi muutama vanha luonnos, tämä on maannut 3½ vuotta odottamassa.  Helmikuussa 2012 olin luonnostellut varsin pitkälle sukututkimusjuttuani. Olen siis etsimässä vahvistusta mummuni isän Juho Alfred Simolan taustoihin. Hän oli avioton lapsi, syntyi 1869 Tammelassa, kastetuissa lukeee: siltavouti Simolan piian Tilda Ulrikan poika (avioton, isän nimeä ei annettu) .  29-vuotias siltavouti Simola oli jäänyt leskeksi lokakuussa 1867, kaksi pientä lasta. Virka muuttui  marraskuussa 1968  aliupseerista siltavoudiksi ja asemapaikka vaihtui Vanajasta Tammelaan. Kolmekymppisen lesken talouteen piiaksi lähti Vanajasta 20-vuotias Tilda Ulrika Villentytär. Muita henkilöitä ei taloudessa kirkonkirjojen mukaan ollut. Äkkinäisen laskutoimituksen perusteella isävaihtoehtoja ei kovin montaa ole, koska lähtivät 11.11.1868 Vanajasta, siltavouti, pikkupojat ja piika. Piika sai pojan 4.9.1869 Tammelassa.  Isovaarini Juho Alfred käytti sukunimenään Simolaa, oli käsityöläinen hänkin,

Ihanaa kansallispuvun 130-vuotissynttäriä kaikille! Viime elokuussa löysin tori.fi:stä tarpeeksi pitkän ja leveän Jurvan puvun. Oletin tekeväni uuden liivin, mutta sekin sopi ihmeesti päälle. Ensimmäinen sovituskuva paljain jaloin :) Raumalta Pits-Priiasta  hankin upeat pitsit, 91-vuotiaan raumalaisrouvan nypläämät. Kokosin kolmesta nauhasta kaikkien taiteen sääntöjen mukaisen floderin. Puupään sain tärkkäystä varten  Ommelpuun Sarilta lainaksi. Perunajauhokiisselissä (1 dl vettä, 1 tl perunajauhoja, kokonestesuuruksena) uitin pestyn pitsihienouden ja pyyhin kaiken irtoavan kiisselin pois ennen tukille levittämistä. Tässä juuri kuivumaan tasoiteltuna. Jännittävä odotus yön yli. Aamulla alkoi tukilta kuoriminen Hienolta tuntui jo tuossa vaiheessa :) Illalla puettiin Lopen kansallispukutuuletuksilla pitsit ja myssy päähän ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Pukijana Lopen kansallispuvun kokoaja Minna Koskinen . Tykkimyssyn minulle teki

Sain elokuussa 2014 pelimanniystävän kautta huonokuntoisen, pienen Orimattilan kansallispuvun käsiini. Vanhan maalaistalon vintin tyhjennykseltä löytynyt puku oli menossa roskalavalle. Heti puvun nähtyäni välähti mielessäni kuva japanilaisesta avainviulua soittavasta ystävästäni tässä puvussa Kaustisella. "Laita reilusti marseillesaippuaa" Purin ja pesin heti. Paljon reikiä, suurin oli  kämmenen kokoinen reikä lantiolla, loimetkin poikki, aivan liian suuri parsittavaksi. Onneksi oli lähellä saumaa, sain poistettua, kun kavensin helmaa parikymmentä senttiä. Poistetusta palasta sain hyvää parsinlankaa tähän, lankaa riitti ystävänkin perintöpukuun. Tarkoitukseni oli parsia ja koota puku jo talven aikana, mutta viime maanantaina Kaustiselle lähdettäessä puku oli edelleen palasina. Kolme käsityötaitoista naista samassa autossa, matkaa noin 400 kilometriä. Otin pukuprojektin matkaan. Sain ystävät puhuttua mukaan parsintatalkoisiin, harjoiteltiin

Nypläyskurssi jatkuu. Iso neulaväli ja paksu lanka, pitää kiristää reilusti. Löysin Työkeskus Sampolasta verhoilijan heftaneuloja. Toisessa kuvassa uudet hienot neulat ja vieressä tavallisia lasipäisiä. Kuvien ottamisen jälkeen huivi on edennyt, mittaa sillä on kohta metri. Lainatyynyn rullan täytin ja päällystin uudelleen. Kuvattiin lisää videoitakin, kevään kurssilla Brüggen kukkapitsiä useammalla kurssilaisella työn alla, katariinapohja ruusun keskustaan: Tästä pääsee koko nypläysvideoiden soittolistalle: Hiljaisuus täällä on tainnut kertoa omaa kieltään tekemisistäni. Aika paljon soittamisia. Ystäväni suoritti kultaisen pelimannimerkin pimpparaudalla, sain kunnian olla duoparina tässä historiallisessa tapahtumassa Oriveden kansanmusiikkikursseilla viime vuoden lopulla. Harmonikankorjaajaystäväni tuumasi merkkisuorituksen kuvasta, että pitäisikö vaihtaa paljekin oranssiksi, että olisi sävy sävyyn uusio-Kuortaneen ja hiusten kanssa :D Orivedellä päädyin 2-ri