Viivastolla

Aikaa sitten aloittamani palapitsiliina on valmis! Toinen oikea työni! Viime kerralla Mäntsälän kansalaisopiston viikonloppukurssilla liina tuli valmiiksi. Tällä viikolla vein liinan Hämeenlinnaan Sipen kehystämöön. Päädyttiin Sipen kanssa siihen, että päälle näkymätöntä lasia, kehys 1920-luvun piironkiin sopivaksi ja taustapahviksi ihan yllättäen terrakottaa.  Taannoin löysin tori.fi:stä matkanypläystyynyn. Ensimmäiseksi työksi tällä tyynyllä laitettiin alkuun floderin reunapitsi. 17 paria, 70 cm pitäisi tätä ensimmäistä pitsiä tehdä. Jokin painosysteemi pitää tälle kevyelle keksiä, että pysyy pöydällä paikallaan. Siitä se lähtee :) Sitten huomasin, että Suomen Pitsinnyplääjät ry oli koonnut kaikki Mäntsälän kursseilla kuvaamani ohjevideot yhdelle listalle omille kotisivuilleen. Vinkkivideoita olikin ihan huomaamatta kertynyt jo parikymmentä!  https://www.suomenpitsinnyplaajat.fi/videoita-nyplayksen-nikseista *** Pitkästä aikaa ompelin jotakin

Ihanaa kansallispuvun 130-vuotissynttäriä kaikille! Viime elokuussa löysin tori.fi:stä tarpeeksi pitkän ja leveän Jurvan puvun. Oletin tekeväni uuden liivin, mutta sekin sopi ihmeesti päälle. Ensimmäinen sovituskuva paljain jaloin :) Raumalta Pits-Priiasta  hankin upeat pitsit, 91-vuotiaan raumalaisrouvan nypläämät. Kokosin kolmesta nauhasta kaikkien taiteen sääntöjen mukaisen floderin. Puupään sain tärkkäystä varten  Ommelpuun Sarilta lainaksi. Perunajauhokiisselissä (1 dl vettä, 1 tl perunajauhoja, kokonestesuuruksena) uitin pestyn pitsihienouden ja pyyhin kaiken irtoavan kiisselin pois ennen tukille levittämistä. Tässä juuri kuivumaan tasoiteltuna. Jännittävä odotus yön yli. Aamulla alkoi tukilta kuoriminen Hienolta tuntui jo tuossa vaiheessa :) Illalla puettiin Lopen kansallispukutuuletuksilla pitsit ja myssy päähän ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Pukijana Lopen kansallispuvun kokoaja Minna Koskinen . Tykkimyssyn minulle teki

Sain elokuussa 2014 pelimanniystävän kautta huonokuntoisen, pienen Orimattilan kansallispuvun käsiini. Vanhan maalaistalon vintin tyhjennykseltä löytynyt puku oli menossa roskalavalle. Heti puvun nähtyäni välähti mielessäni kuva japanilaisesta avainviulua soittavasta ystävästäni tässä puvussa Kaustisella. "Laita reilusti marseillesaippuaa" Purin ja pesin heti. Paljon reikiä, suurin oli  kämmenen kokoinen reikä lantiolla, loimetkin poikki, aivan liian suuri parsittavaksi. Onneksi oli lähellä saumaa, sain poistettua, kun kavensin helmaa parikymmentä senttiä. Poistetusta palasta sain hyvää parsinlankaa tähän, lankaa riitti ystävänkin perintöpukuun. Tarkoitukseni oli parsia ja koota puku jo talven aikana, mutta viime maanantaina Kaustiselle lähdettäessä puku oli edelleen palasina. Kolme käsityötaitoista naista samassa autossa, matkaa noin 400 kilometriä. Otin pukuprojektin matkaan. Sain ystävät puhuttua mukaan parsintatalkoisiin, harjoiteltiin

Nypläyskurssi jatkuu. Iso neulaväli ja paksu lanka, pitää kiristää reilusti. Löysin Työkeskus Sampolasta verhoilijan heftaneuloja. Toisessa kuvassa uudet hienot neulat ja vieressä tavallisia lasipäisiä. Kuvien ottamisen jälkeen huivi on edennyt, mittaa sillä on kohta metri. Lainatyynyn rullan täytin ja päällystin uudelleen. Kuvattiin lisää videoitakin, kevään kurssilla Brüggen kukkapitsiä useammalla kurssilaisella työn alla, katariinapohja ruusun keskustaan: Tästä pääsee koko nypläysvideoiden soittolistalle: Hiljaisuus täällä on tainnut kertoa omaa kieltään tekemisistäni. Aika paljon soittamisia. Ystäväni suoritti kultaisen pelimannimerkin pimpparaudalla, sain kunnian olla duoparina tässä historiallisessa tapahtumassa Oriveden kansanmusiikkikursseilla viime vuoden lopulla. Harmonikankorjaajaystäväni tuumasi merkkisuorituksen kuvasta, että pitäisikö vaihtaa paljekin oranssiksi, että olisi sävy sävyyn uusio-Kuortaneen ja hiusten kanssa :D Orivedellä päädyin 2-ri

Löysin tori.fi:stä naisten XS-kokoiseksi mainitun kansallispuvun, hinta 15 e. Nämä kuvat myynti-ilmoituksesta. Iltapäiväretki 60 kilometrin päähän. Kuortane se oli joskus ollut, sisäpuolella oli saumanvaroissa sinisten raitojen jäänteitä. Alkuperäinen tasku oli tytön pääsiäisnoitareissulla kadonnut, äiti tehnyt jonkun sinnepäin olevan. Oli ollut haitaritytön esiintymisvaatteena. Aikanaan kirppikseltä hankittu. Ostin pois. Liiviosa oli pienennetty ompelemalla uudet sivusaumat ja leikkamalla terävillä saksilla ylimääräiset pois. Helmaosan kohtalo oli vähän samaa sarjaa. Paita ehjä ja kaunis, pieni ja lyhyt, taitaa päästä Orimattila-projektin koostekokonaisuuteen käyttöön, kun helman jatkaa alushameeksi. Yksi liivin solki on ehjä, liivin sametista taitaa saada iltalaukun tai uuden taskun. Purin helman irti heti kotiin päästyäni, keittelin marseillepuuron, ohensin pesuun sopivaksi ja pesin hamekankaan samana iltana. Hameen tavoitekoko 42/44, kankaassa jäljellä 7 oranss

Löysin keväällä  jostain lankakätköistäni elokuussa 2008 aloittamani harmaasävyisen Revontuli -huivin. Tehtynä oli 70 grammaa, jälkellä kerässä 199 g. Virallisesti vyöte sanoi, että lanka on 8/2 vironvillaa, 100 g = 400 m. Päätin käyttää kaiken langan, määrä oli likimain sama kuin omassa ruskavärisessäni kesältä 2008 ja tyttären turkoosi-harmaassa samoin kesältä 2008. Neulottuna tämä oli jo toukokuussa, lopputulos pingottamatta metri x kaksi metriä, nuo edelliset pingotettuna n 90 x 180 cm. Välttämättä oli ohuempaa lankaa, koska käytin samoja 5,5 mm puikkoja. Tunnetusti pingotan reippaalla kädellä, nyt piti varoa tarkkaan. Mittanauha oli kateissa, sektoriraidan pituus niskasta kärkeen oli 2 avainkaulanauhaa ja 1 puhelin (luultavasti noin 115 x 230 cm). Ja pingotin taas tietenkin Annen ohjeen mukaan: 6 keskimmäistä sektoria muodostavat puoliympyrän ja  reunimmaiset tulevat saman verran "yli" vaakalinjasta, pingotusmuoto 8/12 = 2/3 ympyrää. Näin istuu parem