Viivastolla

Eka SNY-paketin lanka käväisi jo puikoilla: Tudora ruff Knittyn ohjeen mukaan valmistui nopeasti. Mukavaa neulottavaa, malli sopivan simppeli. Palmikot tosin käänsin "erikätisesti", näin pärjäsin ilman apupuikkoa. Alpakka on riittoisaa! Tudora ruff vei 3½ puikoilla ohjeen mittoihin neulottuna vain 42 grammaa. Saan samaan sarjaan vielä rannekkeet :) Napiksi valikoitui vähän tudor-tyyppinen yksinäinen, jostain nappilaarista aikanaan meille kotiutettu. Pienempiä on useampi, näitä isoja vain yksi. PS. on kovin yksväristä nämä mun neulomukseni, vaikka lempiväri onkin. Pitänee pientä siirtymää alkaa harkita muihin suuntiin ;)

Eka malli löytyi! Kaksi SNYltä saamaani alpakkakerää pääsevät Tudora ruff iksi. Hiukan pitää vielä tutkailla tiheyksiä, mutta varmaan huomenna jo puikoilla tai jopa käytössä. Yksi aatos lehtireunahuiviksi tahtoi puikoille ensin, kaverikseen tuli jo vähän marinoitunutta Mamboa. Tasan kaksi kerää Novitan Mamboa, siis 200 g meni tähän lankaa. 8 puikot, Lehtimalli Oikein, nurin -kirjasta kohdasta pitsireunuksia (puuvillainen pyyhkeen reunaan). Ensin piti tehdä helmineule vain 4 s reunukseksi ja sileää välille, tuntui sittenkin tällä langalla paremmalta pelkkä helmineule lehtireunuksen kaverina. Päihin pätkä I-cordia ja yksittäinen lehti viimeistelyksi. Aloituspäähän poimin silmukat vastaavalle roikkujalle. Oli niin kiire päästä sovittelemaan, että piti muinaistapaan höyrytellä lehdet "auki", kun tahtoivat kovasti rullautua. Just sopiva talvitakin alle, riittävän ohut paksusta langasta ja  isoista puikoista huolimatta. Sitten tietty löysin sukulaisversioita Ravelrystä

Tänään odotti kotona iso postipussi, lähettäjä SNY. Kaikenlaisia ihanuuksia, taas ihan mun värisiäni, oli SNY löytänyt aarrepakettiin: 2 kerää Schachenmayr Alpaka Fashion "meleerattu kurpitsa", vyyhti syysmetsänväristä Malabringo-merinoa, kerä ruskeaa Katia lino 100% -pellavalankaa, mustaa Keisarin malja -teetä, pussillinen Malacon MUSTia, Neulo ja virkkaa vuodelta 1976 ja Suuri käsityölehti maaliskuulta 1979. ja blogikissa Pörrölle ihan oma nimikoitu pakettiosanen, huovutettu kissanmintulla maustettu lelu. En meinannut saada takaisin kuvattavaksi, kun pakettia avattiin :D Riehaantui vanhaherra liki 9 v ihan vallan! Alkaa vallan mahdoton käyttökohteiden pohdinta noille langoille! Kirja näytti mukavalta, lehti aavistuksen tutulta. Kirjan takakannessa oli Hyvillan Vilukissa-lankamainos, tätini oli Hyvinkään villatehtaalla kehräämössä töissä 1970-luvulla, joku telepatia varmaan :) kiitos, SNY!

Perjantaina oli postilaatikossa kirje SNY:ltä. Heti bongasin aivan ihanat postimerkit! Tyttäret ihmettelivät, että miten ihmeessä se sun SNY on osannnut tuommoisenvärisen kortin hankkia :D Suklaalevy on vielä kokonaisena, yritän pitääkin ystävänpäivään saakka. Kiitos ja halauksia!

Viikolla on ollut palavereita tavallista enemmän, sekä töissä että harrastuksissa. Kaksi paria lyhytvartisia 39-40-kokoisia sukkia tuloksena noista. Kollega sanoi perjantaina, että ota sinä seuraavaan yt-ryhmän kokoukseen kutimet mukaan, niin sitten hänkin voi seuraavalla kerralla tehdä samoin. Sen näkee sitten maaliskuun alussa.

Viikonloppu vierähti Kyrösjärven Mainingit -pelimannitapahtumassa Ikaalisissa. Ihan hurjasti on taas soitettu, laulettu, viihdytty. Ami täältä kotipitäjästä voitti Laulava pelimanni -kisan. Päätöskonsertissa päästiin kotiritarin ja Maskun mandoliinimiehen kanssa voittajaa säestämään, Raittiushaitarikilpailut oli tietysti kappaleena (san. Tapani Lahikainen). Omat aatokset laajenivat 2-riviskurssilla huimasti ohjelmiston osalta, Rattling Bog'ia ja Valse Irlandea varten piti omat melodia- ja soinnutusoletukset virittää vallan uuteen malliin :) Vuoden viihdyttäjäksi valittiin huippuhyvä Nilsbyn Pelimannit . Oikein hyvä valinta! Onnittelut Nilsbyn poppoolle!  - oma kamera majaili koko reissun laukussa huoneessa, onneksi jokunen otos löytyi Pelimanni-blogista

Vekki haastoi: Haasteen ohjeet: 1. Avaa neljäs kansio jossa säilytät valokuviasi 2. Valitse neljäs kuva kansiostasi ja julkaise se blogissasi. 3. Selitä kuva. 4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama. Kuva on kesäkuun alusta 2009. Tyttärelle valmistumassa Desuconia varten Oopperan kummituksen Christinen tanssiaispuku. Pientä haastetta puvun suunnittelulle asetti se, että puku näkyy elokuvassa vain muutaman sekunnin, netistä löytyi tasan kaksi kuvaa tästä puvusta, yksi edestä ja toinen takaa . Vannealushame tilattiin jenkeistä, samoin pitkät norsunluunväriset hansikkaat. Eurokangas palveli hyvin satiinin ja morsiustyllin osalta, sieltä löytyi myös pakanpää luonnonvalkoista pitsiverhoa, josta askarreltiin kauluksen pitsiosanen. Keinokukkia hännyksissä kolmisenkymmentä. Laahus on lyhyempi, samoin helma muutenkin, jotta festarikulkeminen onnistui. Kirjahyllyn edessä näkyy hitusen Kummituksen punaisesta frakista. Perheemme nuoriso oli pukeutunut kummitukseksi ja Christineksi.