Raadellun pienen kansallispuvun uusi elämä
Löysin tori.fi:stä naisten XS-kokoiseksi mainitun kansallispuvun, hinta 15 e. Nämä kuvat myynti-ilmoituksesta.
Iltapäiväretki 60 kilometrin päähän. Kuortane se oli joskus ollut, sisäpuolella oli saumanvaroissa sinisten raitojen jäänteitä. Alkuperäinen tasku oli tytön pääsiäisnoitareissulla kadonnut, äiti tehnyt jonkun sinnepäin olevan. Oli ollut haitaritytön esiintymisvaatteena. Aikanaan kirppikseltä hankittu. Ostin pois.
Liiviosa oli pienennetty ompelemalla uudet sivusaumat ja leikkamalla terävillä saksilla ylimääräiset pois. Helmaosan kohtalo oli vähän samaa sarjaa. Paita ehjä ja kaunis, pieni ja lyhyt, taitaa päästä Orimattila-projektin koostekokonaisuuteen käyttöön, kun helman jatkaa alushameeksi. Yksi liivin solki on ehjä, liivin sametista taitaa saada iltalaukun tai uuden taskun.
Purin helman irti heti kotiin päästyäni, keittelin marseillepuuron, ohensin pesuun sopivaksi ja pesin hamekankaan samana iltana.
Hameen tavoitekoko 42/44, kankaassa jäljellä 7 oranssia ja tummaa raitaa. Vekkasin vyötärölle reilut vastalaskokset, tyttären kellohamehommista oli jäänyt ohutta mustaa kapeavakoista samettia, siitä helmaan jatko ja vyötärökaitale, vuoriksi omista kätköistä petroolinväristä charmeusea. Pienessä kiireessä kiinnittimeksi päätyi Loviisan solki. Solki näyttää hyvältä (ja antaa säätövaraa), jätin napit ompelematta. Toimii pelimanniversiona valkoisen paidan kanssa, turkoosin paidan kanssa hyvä toimistovaate ja kuvan sifonkihihaisella näyttää melkein iltapuvulta. Oon hurjan tyytyväinen :)
Edit 23.11.: Tarkennus: Alavus ja Kuortane (oikealla) ovat kansallispuvun tapaan käytettäviä kuoropukuja, siis eivät varsinaisia kansallispukuja. Kuva Flammuraita ja helahoito -sivustolta.
PS. Leena Ukkolan akoista antoi jo keväällä 2013 kahdelle Kuortaneen puvulle uuden elämän. alkuasetelma ja valmiit pöksyt.
Liiviosa oli pienennetty ompelemalla uudet sivusaumat ja leikkamalla terävillä saksilla ylimääräiset pois. Helmaosan kohtalo oli vähän samaa sarjaa. Paita ehjä ja kaunis, pieni ja lyhyt, taitaa päästä Orimattila-projektin koostekokonaisuuteen käyttöön, kun helman jatkaa alushameeksi. Yksi liivin solki on ehjä, liivin sametista taitaa saada iltalaukun tai uuden taskun.
Purin helman irti heti kotiin päästyäni, keittelin marseillepuuron, ohensin pesuun sopivaksi ja pesin hamekankaan samana iltana.
Edit 23.11.: Tarkennus: Alavus ja Kuortane (oikealla) ovat kansallispuvun tapaan käytettäviä kuoropukuja, siis eivät varsinaisia kansallispukuja. Kuva Flammuraita ja helahoito -sivustolta.
PS. Leena Ukkolan akoista antoi jo keväällä 2013 kahdelle Kuortaneen puvulle uuden elämän. alkuasetelma ja valmiit pöksyt.
Ja livenä vielä hienompi :)
VastaaPoistanämä taidot, kun tämän osaa. Kannattaakin olla tyytyväinen. Hieno!
VastaaPoistaTodella hieno puvun pelastus, vau!
VastaaPoistaAi hurja miten hieno hame! Mullakin on tuolla piirongin laatikossa vanha Kuortaneen puku jolle tarttis tehdä jotain :)
VastaaPoistaVoi että, ihana tarina ja arvokas lopputulos!
VastaaPoistaTörkeää! Lopputulos ei ole arvokas vaan irvokas. Kansallispukuohjesäännön mukaan pukua saa käyttää VAIN kokonaisena, kaikkine osineen, ja silloinkin vain arvokkaissa tilaisuuksissa. Tuo on vähän kuin tekisi hellemekon lipusta...
VastaaPoistaNäin rohkeallle nimettömälle ei oikeastaan kannattaisi edes vastata. Kiitos kuitenkin, kun kerroit näkemyksesi. Säännöt tunnen kyllä. Minusta käyttö on edelleen parempi kuin kaapissa säilöminen. Jopa Kansallispukukeskus on nykyään myötämielinen rikkinäisten ja huonokuntoisten pukujen uusiokäytölle. Olisitpa jättänyt jonkinlaiset yhteystiedot, niin voisin Sinullekin kertoa näistä tuoreemmista näkökulmista.
Poista