Ailio, Julius Edvard
(19.7.1872 Loppi – 4.3.1933 Helsinki)
- Arkeologi ja poliitikko, jonka isä oli J.B.Ax, Lopen ensimmäisen kansakoulun opettaja, otti myöhemmin sukunimekseen Ailio
- ylioppilaaksi Hämeenlinnan normaalilyseosta 1892, vihittiin maisteriksi 1900, väitteli tohtoriksi aiheenaan Suomen kivikautiset asuinpaikat
- Museoviraston arkeologisen osaston johtaja 1898-1905, Helsingin yliopiston arkeologian dosentti 1910-1926, Kansallismuseon esihistoriallisen osaston johtajaksi 1920
- Sosiaalidemokraattisen puolueen kansanedustaja 1919-1921 ja 1924-1932, Tokoin senaatissa senaattorina, Tannerin hallituksessa opetusministerinä 1926-1927
- Kansansivistystyö oli Ailiolla sydäntä lähellä, 1909-1912 eduskunnan sivistysvaliokunnan sihteeri ja yhtenä puuhaamassa Työväen Akatemian perustamista ja toimi akatemian johtokunnan ensimmäisenä puheenjohtajana vuosina 1924-1933
- yksi Hämeen museon perustajistaTampereelle, kirjoitti Hämeenlinnan kaupungin historian ensimmäisen osan
- kirjoitti 18 vuotiaana Lopen omalla murteella, miten pellavaa oli kylvettävä ja hoidettava, kuvasi ja tallensi mm. talkoomenoja ja rakennuksia
- kansatieteellisiä kuvauksia Lopen ulkohuonerakennuksista, Lopen kalastuksesta ja maanviljelyksestä, tieteellinen tutkimus 1902 ”Lopen asunnot eri kehitysasteissaan”
- julkaisi 1922 saksaksi teoksen ” Venäjän kivikauden kysymyksiä” ja tutkimuksen karjalaisista kapurasoljista
- innostunut arkeologi, joka innosti Sakari Pälsin samojen tieteiden tutkijaksi ja työtoverikseen
- muistomerkki Työväen Akatemian pihakalliolla, jonne Ailion tuhkauurna on kätketty
Lähde
- Sakari Wuorenrinne, Lopen Joulu 1983: Julius Ailio – loppilainen tiedemies
