Härkätie Lopella
Härkätie Lopella
Härkätie on tärkein varhaishistoriallinen tie Suomessa. Sen uskotaan saaneen alkunsa jo vii-kinkiajalla, 800-luvulla, kun toisiinsa liittyvät eräreitit alkoivat saada yhtenäisen linjan. Koska tie yhdisti kaksi hallintokaupunkia, sitä käyttivät mm. kuninkaan sanansaattajat, jopa kuninkaat, hallinto-miehet, pyhiinvaeltajat (Hattulan Pyhän Ristin ja Rengon Pyhän Jaakon kirkot), kauppiaat ja sotilaat tuhatlukuisin joukoin sekä posti. Matka kesti hyvien hevosten vetämillä vaunuilla 3 päivää.
Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä Juhani tiuskaisee Eerolle veljesten ollessa palaamassa Impivaarasta takaisin Jukolan kylään: ”Kitas kiinni, sinä Lopen pahalainen, Kylmänojan lörpöittävä paara!”. (Kylmänojan torppaan liittyvä tarina)
Nykyistä kunnan aluetta tie leikkaa Vojakkalan kylässä. Reitin varrella Rengon ja Lopen rajalla Palsankankaalla on suuri siirtolohkare, jossa muinoin yhtyivät seitsemän pitäjän, Lopen, Tam-melan, Urjalan, Sääksmäen, Kalvolan, Hattulan ja Vanajan rajat.
Vielä 1800-luvulla Härkätie oli leveä mutkainen polku. Kosteille paikoille laitettiin pitkospuut tai kivisiä rakennelmia, mutta usein kärryt upposivat silti. Talvella tie kulki viitoitettuna järvien selillä. Liikenne oli vilkkaampaa talvella, koska kulkeminen jäitä pitkin oli vaivattomampaa.
Tietä pitkin kulkivat sotajoukot varusteineen suomalaisten osallistuessa Ruotsin käymiin sotiin. Iso- ja pikkuvihan aikana tietä käyttivät venäläiset joukot. Suomensodan aikana väkeä liiku-teltiin Turun suunnasta sisämaahan ja venäläiset vuorostaan maata miehittäessään vas-takkaiseen suuntaan. Tien historiaan liittyy myös kansalaissodan surullisia tapahtumia mm. Tervalammilla.
Talon pihapiirissä käytiin 27.4.1918 taistelu, jossa kaatui n. 30 punaista. Punaiset olivat sodan loppuvaiheessa perääntymässä Forssan suunnasta Lopen kautta kohti Lahtea päämääränä Venäjä. Arviolta vajaan 20 000 joukko majoittui öiksi tien varrella oleviin taloihin, mukana oli kokonaisia perheitä. Valkoisten Porin rykmentin I pataljoonan kolmas komppania oli edennyt Urjalaan, josta lähti polkupyöräosasto tiedustelumatkalle kohti Loppea. Matkan varrelta vangiksi saaduilta punakaartilaisilta saatiin tieto, että Portaasta Vojakkalaan johtavalla tiellä oli suurehko punakaartilaisjoukko ryöstö- ja hävitysmatkalla. Tiedustelujoukon tultua Tervalammin talolle he huomasivat punaisten majoittuneen sinne yöksi. Kapteeni Lyytinen antoi hyökkäys-käskyn ja alkoi tunnin kestänyt kiivas taistelu. Punaisten päällikkö, Svande –niminen musta-lainen, oli kehottanut taistelun alettua talonväkeä suojautumaan kellariin, he säästyivätkin luodeilta. Taistelun kuluessa punaiset alkoivat paeta, valkoisten saaliiksi jäi kuormasto, jossa oli 52 hevosta. Kuormat sisälsivät mm. ruokatavaraa, kankaita, puhelinkoneita, hevosvaljaita ym. ryöstettyä tavaraa. Tilanteen rauhoituttua punaiset palailivat talolle, aseitaan he heittelivät läheiseen lampeen. Punaisista viisi lepää talolta n. 400 metrin päässä joukkohaudassa. Vojakkalan Työväenyhdistys pystytti haudalle muistomerkin 1947.
Vojakkalassa sijaitsi yksi Härkätien kestikievareista Kallelan talossa. Kievarilaitos järjestettiin tien käyttäjien yöpymis- levähdys- ja ruokailupaikaksi ja hevosten vaihtoa sekä vankikul-jetuksia varten. Kievareilla oli oikeus viinanpolttoon ja -myyntiin 20 km:n säteellä. Talolliset olivat velvolliset antamaan hevosia ja hevosmiehiä hollikyytejä varten. Kauppiaat kuljettivat tietä pitkin sisämaahan mm. aseita, koruja, tekstiilejä, suolasilakkaa, mausteita ja suolaa. Vientiin ja kruunun tarpeisiin he ostivat tervaa, viljaa, nautoja, pellavia, kudonnaisia, voita ja turkiksia. Arvokkain erätalouden vientituote oli hauste, erite, jota saatiin majavan sukuelimistä. Sitä nautittiin viiniin sekoitettuna lääkkeeksi. Kirkkojen lähettyvillä järjestettiin markkinoita. Lopen vanha kirkko, Santa Pirjo, on ollut yksi Härkätien vaikutuspiiriin kuuluvista keskuksista.
Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä Juhani tiuskaisee Eerolle veljesten ollessa palaamassa Impivaarasta takaisin Jukolan kylään: ”Kitas kiinni, sinä Lopen pahalainen, Kylmänojan lörpöittävä paara!”. (Kylmänojan torppaan liittyvä tarina)
Nykyistä kunnan aluetta tie leikkaa Vojakkalan kylässä. Reitin varrella Rengon ja Lopen rajalla Palsankankaalla on suuri siirtolohkare, jossa muinoin yhtyivät seitsemän pitäjän, Lopen, Tam-melan, Urjalan, Sääksmäen, Kalvolan, Hattulan ja Vanajan rajat.
Vielä 1800-luvulla Härkätie oli leveä mutkainen polku. Kosteille paikoille laitettiin pitkospuut tai kivisiä rakennelmia, mutta usein kärryt upposivat silti. Talvella tie kulki viitoitettuna järvien selillä. Liikenne oli vilkkaampaa talvella, koska kulkeminen jäitä pitkin oli vaivattomampaa.
Tietä pitkin kulkivat sotajoukot varusteineen suomalaisten osallistuessa Ruotsin käymiin sotiin. Iso- ja pikkuvihan aikana tietä käyttivät venäläiset joukot. Suomensodan aikana väkeä liiku-teltiin Turun suunnasta sisämaahan ja venäläiset vuorostaan maata miehittäessään vas-takkaiseen suuntaan. Tien historiaan liittyy myös kansalaissodan surullisia tapahtumia mm. Tervalammilla.
Talon pihapiirissä käytiin 27.4.1918 taistelu, jossa kaatui n. 30 punaista. Punaiset olivat sodan loppuvaiheessa perääntymässä Forssan suunnasta Lopen kautta kohti Lahtea päämääränä Venäjä. Arviolta vajaan 20 000 joukko majoittui öiksi tien varrella oleviin taloihin, mukana oli kokonaisia perheitä. Valkoisten Porin rykmentin I pataljoonan kolmas komppania oli edennyt Urjalaan, josta lähti polkupyöräosasto tiedustelumatkalle kohti Loppea. Matkan varrelta vangiksi saaduilta punakaartilaisilta saatiin tieto, että Portaasta Vojakkalaan johtavalla tiellä oli suurehko punakaartilaisjoukko ryöstö- ja hävitysmatkalla. Tiedustelujoukon tultua Tervalammin talolle he huomasivat punaisten majoittuneen sinne yöksi. Kapteeni Lyytinen antoi hyökkäys-käskyn ja alkoi tunnin kestänyt kiivas taistelu. Punaisten päällikkö, Svande –niminen musta-lainen, oli kehottanut taistelun alettua talonväkeä suojautumaan kellariin, he säästyivätkin luodeilta. Taistelun kuluessa punaiset alkoivat paeta, valkoisten saaliiksi jäi kuormasto, jossa oli 52 hevosta. Kuormat sisälsivät mm. ruokatavaraa, kankaita, puhelinkoneita, hevosvaljaita ym. ryöstettyä tavaraa. Tilanteen rauhoituttua punaiset palailivat talolle, aseitaan he heittelivät läheiseen lampeen. Punaisista viisi lepää talolta n. 400 metrin päässä joukkohaudassa. Vojakkalan Työväenyhdistys pystytti haudalle muistomerkin 1947.
Vojakkalassa sijaitsi yksi Härkätien kestikievareista Kallelan talossa. Kievarilaitos järjestettiin tien käyttäjien yöpymis- levähdys- ja ruokailupaikaksi ja hevosten vaihtoa sekä vankikul-jetuksia varten. Kievareilla oli oikeus viinanpolttoon ja -myyntiin 20 km:n säteellä. Talolliset olivat velvolliset antamaan hevosia ja hevosmiehiä hollikyytejä varten. Kauppiaat kuljettivat tietä pitkin sisämaahan mm. aseita, koruja, tekstiilejä, suolasilakkaa, mausteita ja suolaa. Vientiin ja kruunun tarpeisiin he ostivat tervaa, viljaa, nautoja, pellavia, kudonnaisia, voita ja turkiksia. Arvokkain erätalouden vientituote oli hauste, erite, jota saatiin majavan sukuelimistä. Sitä nautittiin viiniin sekoitettuna lääkkeeksi. Kirkkojen lähettyvillä järjestettiin markkinoita. Lopen vanha kirkko, Santa Pirjo, on ollut yksi Härkätien vaikutuspiiriin kuuluvista keskuksista.
Lähteet
- Kallenautio Jorma: Lopen historia kunnallisen itsehallinnon aikana. Tampere 1976.
- Poutanen Pirjo (toim.): Hämeen Härkätiellä, Keuruu 2002.
- Mirja Kaltin aineisto Härkätie-alueopaskurssi 2001
Koonnut Sinikka Saunila, Lopen paikallisopaskurssi 2007
