Kivikausi Lopella
Paikallisopaskurssi Lopella 2007
Kivikausi nykyisen Suomen alueella
Esihistorialla tarkoitetaan sitä aikakautta ihmiskunnan historiasta josta ei ole olemassa kirjallista tietoa. Esihistoriallisella ajalla vaeltaja-keräilijäryhmistä tuli yhä järjestäytyneem-män yhteisön jäseniä, jotka oppvati tekemään työkaluja ja tulen, ryhtyivät viljelemään maata ja hoitamaan karjaa. Ensimmäisellä esihistorian aikakaudella, kivikaudella, työkaluja ja aseita valmistettiin kivestä. Esineitä valmistettiin myös luusta, puusta ja sarvesta, mutta kiviesineet ovat säilyneet paremmin. Kivikautta seurasivat pronssi- ja rautakausi, niitä seurannut keskiaika alkoi Länsi-Suomessa n. 1150 ja Itä-Suomessa n.1300 jKr.
Varhaisimmat esihistorian merkit Suomessa ovat mesoliittiselta kivikaudelta vajaan 10 000 vuo-den takaa. Mesoliittiajalla täällä asunut väestö muodosti Suo-musjärven kulttuurin 7300-4200 eKr. Ajanjaksoa kutsutaan myös esikeraamiseksi kulttuuriksi, sillä tuolloin ei vielä osattu valmistaa poltettuja saviastioita. Yleisimpiä asuinpaikkalöytöjä ovat erilaiset kvartsiesineet. Kvartsi- ja kivi-iskoksia syntyi kiveä muotoil-taessa. Tyypillisiä löytöjä ovat viistoteräiset kvartsikärjet ja ete-lä-suomalaiset tasataltat, joita Lopeltakin on löytynyt.
Neoliittisen kauden alkua, 4200 -3000 eKr., nimitetään Suomessa kampakeraamiseksi kulttuuriksi ajalle tyypillisten isojen, kampa-leimoilla koristeltujen astioiden mukaan. Neoliittisella kivikaudel-la levisi poltettujen saviastioiden valmistustaito ja suurimmassa osassa Eurooppaa siirryttiin pyyntitaloudesta viljanviljelyyn.
Saviastioiden pinnassa on säännöllisesti ryhmiteltyjä kampaleimakenttiä ja kuopparivejä. Nuorakeraamisella ajanjaksolla, (3000-2500 eKr.) astioiden muoto ja valmistusmateriaali muuttuvat ja koristeluun tulevat nuorapainanteet sekä kohokuviot. Etelä-Hämeestä on löydetty useita kulttuuriin liittyviä vasarakirveitä ja saviastioiden kappaleita haudoista ja irtolöytöinä.
Aikaisemmin on ajateltu ihmisten viettäneen liikkuvaa elämää saalista seuraten. Nyky-käsityksen mukaan asutus on ollut pysyvämpää, perusteluna mm. se, ettei raskaita ja vaikeasti liikuteltavia saviastioita (vetoisuus jopa 70 l) olisi kuljetettu asuinpaikalta toiselle eikä niitä suuritöisinä olisi kannattanut hylätä. Asumukset olivat ilmeisesti kevytrakenteisia kotia tai teltan tapaan harjakattoisia. Vainajat haudattiin asuinpaikalle joko kyljelleen polvet koukussa tai selälleen n. puolen metrin syvyiseen hautaan. Kampakeraamisena aikana vainaja peitettiin punamullalla. Elinolosuhteet olivat mukavat, ilmasto oli 2-3 astetta lämpimämpää, joten kivikauden lajistoon kuului mm. pähkinäpensas ja vesipähkinä.
Vesi oli kivikauden ihmisen tärkein elementti. Vesi antoi ruokaa ja oli oivallinen kulkureitti kesät, talvet. Asuinpaikat löytyvät yleensä veden ääreltä, muinaisrannat ovat varmimpia löytöpaikkoja kivikautisten asuinpaikkojen etsijöille. Elanto perustui riistanpyyntiin, kalas-tukseen ja keruutuotteisiin. Ruoaksi käytettiin lintuja, majavaa, näätäeläimiä, karhua, villi-sikaa, peuraa ja hirveä, mahdollisesti hyljettä sekä kalaa, joka oli tärkein ravinto. Myös keruutuotteita kuten sieniä ja marjoja, munia sekä pähkinöitä oli kivikauden ihmisen ruokalistalla. Saalis käytettiin tarkoin, nahka, jänteet ja luutkin käytettiin vaatteisiin ja työkaluihin sekä kulkuvälineisiin kuten esim. nahkaveneisiin. Sukset olivat jo kivikaudella käytössä. Kivikirveet ja kiviset nuolenkärjet ovat melkein ainoita jäännöksiä tuolta ajalta palaneiden luiden ja saviastian palojen lisäksi.
Jo kivikauden alkupuolen ihmisillä oli kulttuuriyhteyksiä etelään, kaakkoon ja itään. Löytöjen joukossa on mm. meripihkaa ja piistä valmistettuja nuolenkärkiä, jotka ovat kul-keutuneet tänne joko esineinä tai raaka-aineina. Kiukaisten kulttuurilla, 2000-1300 eKr., oli yhteyksiä myös länteen, mistä todistavat skandinaaviset tuontitavarat. Siirtymävaiheessa, Kiukaisten kulttuurin aikana, metalliesineet ilmestyvät kiviesineiden rinnalle. Kiukaisten kulttuuri on myös ensimmäinen pienimuotoista maanviljelystä harjoittava kulttuurivaihe Suomessa. Varhaisimmat merkit Lopella viljojen siitepölyistä löytyvät Hunsalasta
Kivikautiset löydöt Lopella
Kivikirveet ja kiviset nuolenkärjet ovat melkein ainoita jäännöksiä tuolta ajalta palaneiden luiden ja saviastian palojen lisäksi, kaikki orgaaninen aine on maatunut jäljettömiin. Nykyi-sen Lopen alueella on tutkittuja asuinpaikkoja kahdeksan, lisäksi on useita irtolöytöjä.
Kaartjärvi; Lopen eniten tutkittu esihistoriallinen kohde on vanhan Salon kartanon mailla. Riihisalon sijainti Kaartjärven ja Kaartlammen suoalueen välisellä muinaisella, halkaisi-jaltaan noin 500 metriä olevalla saarella, oli jo kivikauden lopulla edullinen. Saaren mantereeseen yhdistävältä kapealta Kuitikkaan kannakselta on myös löytynyt viitteitä kivi- tai varhaismetallikautisesta asuinpaikasta.
Antinniemellä ja Antinnokassa Kaartjärven itäosassa Salon ”saaren” luoteispuolelta on todettu useita erillisiä muinaisjäännösalueita. Harjanteen päällä on useita kymmeniä kiviröykkiöitä, joita ei toistaiseksi ole tarkemmin tutkittu. Kyseessä on mahdollisesti vastaava asuinpaikka- ja kalmistoalue kuin lähellä sijaitsevassa Riihisalossa. Löytöjen perusteella voidaan todeta, että paikalla on ollut ihmistoimintaa jo ennen pronssikautta, sillä osa keramiikasta ajoittuu kivikauden eri jaksoille. Siihen viittaa myös maakivestä havaittu kvartsisuoni, josta on louhittu raaka-ainetta kivikauden työkaluihin.
Loppijärvi; Karhumäki ja Saukonnokka
Luoteisrannalla sijaitseva Karhumäen kivikautinen asuinpaikka löydettiin vuonna 2001. Kaivauksissa vuonna 2002 tuli esille mm. kuoppaliesi sekä tasataltta, viistoteräisiä kvart-sista valmistettuja nuolenkärkiä, meripihkaesineen osia sekä luuesineen katkelma. Löydetyt saviastioiden palat edustavat myöhäistä kampakeramiikkaa, nuorakeramiikkaa sekä varhaismetallikautista keramiikkaa. Löydösten joukossa on myöskin pii-iskoksia, kvartsista tehtyjä kaapimia ja teriä, palanutta luuta sekä hylkeen sormi- tai varvasluu. Luu viittaa väestön pyyntiretkiin Itämeren ja sen laskujokien latvavesien välillä. Saukonnokassa kaivettiin samana vuonna esiin liesi, kvartsikärki, kampa- ja nuorakeramiikkaa sekä kivikauden lopulle tai pronssikauden alkuun ajoittuvaa keramiikkaa, hiekkakivinen hioin, pii-iskoksia ja kvartsiesineitä.
Valkeaveden kannakselta löydettiin v. 2001 tehdyssä koekaivauksessa kampakeraa-minen saviastian pala, joka ajoittuu ajalle n. 4500 eKr. Kaivauksissa löydettiin myös kvartseja ja kvartsi-esineitä sekä runsaasti palanutta luuta. Löydöt eivät olleet runsaat, saattaa olla, että kannasta käytettiin riistan ajometsästyksessä ja se olisi pyyntipaikka.
Suntinniemen kivikautinen asuinpaikka sijaitsee Punelian ja Pikku-Punelian välisessä sal-messa ja sieltä löytöinä mm. pyyntikuopan jäänteitä, kvartseja ja palaneita luita. Läheiseltä lammelta, Haiseva, on myös löytöjä, jotka viittaavat asutukseen.
Marskinmaja, Karhusaari, Karhusaaren lahti ja Pirttiniemi, Ojajärvi; merkkejä kivikautisesta oleskelusta, löydöt ovat kvartseja ja palanutta luuta.
Tevännön asuinpaikkaa tutkittiin v. 2001, löytöinä mm. neljä ihmisen tekemää kiveystä joista kaksi tulkittiin tulisijoiksi, kvartsia ja palaneita luita sekä mesoliittisen kauden lopulle ajoittuva viistoteräinen nuolenkärki. Esineitä oli valmistettu myös piikiveä muistuttavasta kivilajista, jotka saattavat joidenkin kvartsien ohella olla vieläkin vanhempia. Harvinaisena löytönä mainitaan hiiltyneet hasselpähkinän kuorenpalat.
Kuuslammen rantapellolta Pilpalassa on löydetty kaksi ”pesäkettä” jotka ovat selkeästi olleet kivikaudella asuttuja. Löytöinä on mm. pii-iskos, palaneita luita, kvartsia ja hioin.
Launosten kartanon pihapiiristä on löydetty jo 1800-luvulla kivikautinen kouru- ja tasataltta. Kartanon tiluksilta on aikojen saatossa toimitettu eri museoihin myös muita kiviesineitä. Kartanoon kuului aikoinaan Oinaalan torppa, joka on myöhemmin purettu. Torpan pellosta on löydetty 1982 saviastian paloja, pii- ja kvartsi-iskos ja kaksi historialliselta ajalta olevaa hioinkiveä. Liippakiviä lukuunottamatta löydöt on ajoitettu nuorakeraamisen kulttuurin aikaan.
Lähteet
- Matiskainen, Heikki ja Ruohonen Juha. 2004.
- Esihistorian pauloissa. Riihimäen kaupunginmuseo, EAKR Tavoite 2-ohjelman projekti ”Esihistorian pauloissa”. Karisto, Hämeenlinna
- Kartanokulttuurista nykyaikaan, Kormu-Launonen kyläkirja 1997
- Rautakausi Suomessa, Otava 1990
Muut lähteet
Esihistorian pauloissa www-sovellus on osa Hämeen ammattikorkeakoulun Multimediatietopankki MMDB -projektia ja perustuu Riihimäen kaupunginmuseon Esihistorian pauloissa -projektin tuottamaan aineistoon.
