Räyskälän ilmailukeskus
Heikki Uusitalo, Paikallisopaskurssi 2007
Taustaa
Hämeenlinnan ilmailukerho oli kehittänyt 50-luvulla kaksipaikkaisen koulupurjelentokoneen käyttöön perustuvan koulutuksen. Sen myötä Parolasta kehittyi nopeasti johtava suomalainen lentopaikka, jossa tapahtuvaa koulutusta nimitettiin ”Parolan Akatemiaksi”. Kuitenkin vuonna 1962 Panssariprikaati Parolasta halusi kentän harjoittelualueekseen. Syksyllä 1962 kentän käyttösopimus irtisanottiin Puolustusministeriöstä ja talven aikana oli löydettävä uusi paikka.
Historiaa
Räyskälään oli talvisodan loppuvaiheessa aloitettu raivata lentokenttää, jota ei sodan aikana kyllä käytetty. Lokakuun lopulla 1962 aloitettiin metsittyneen kentän uudelleenraivaus. Sille saatiin aluksi 20 vuoden vuokrasopimus. Tämäkin alue oli Puolustusministeriön hallinnassa, Viestirykmentin, mutta sen kanssa on yhteistyö ollut kaiken aikaa erinomaista. Kentän vihkiäiset olivat keväällä 1963, jolloin maaherra Tuominen teki ensilennon Janne Horman kanssa.Koulutus ja kilpailut alkoivat heti ensimmäisenä kesänä. Kaiken aikaa kenttää raivattiin lentovuoroa odotellessa sekä järjestettiin erilaisia talkoita. Kenttään onkin uhrattu valtava määrä talkootunteja.
Kentästä päätettiin tehdä maakunnallinen lentokeskus, ei siis pelkästään hämeenlinnalaisten kenttä. Perustettiin Räyskälä-Säätiö vuonna 1964, johon tulivat mukaan ympäristökunnat ja eräät liikelaitokset sekä muutama ilmailukerho. Toiminnan alkuvuosina koulutus oli runsasta, parhaina vuosina koulutettiin yli 40 vasta-alkajaa purjelentäjiksi.
Kenttä
Kaiken suuren saavuttamiseksi tulee olla suuret tavoitteet. Miltei heti ensimmäisinä vuosina kentän vetäjille, kärjessä Janne Horma, kuuluisa MM-tason purjelentäjä ja Säätiön vetäjä, selvisi, että tavoitellaan purjelennon MM-kisoja, jotka myönnettiinkin Räyskälälle vuodeksi 1976. Siihen mennessä saatiin päällystettyä kiitotiet, kaksi lentokonehallia, rakennettua 60-paikkainen motelli, suuri sauna ja lennonjohtorakennus. Valtionapuakin saatiin jonkin verran.Kisat menivät järjestelyiltään hyvin ja puitteet saivat ulkolaisilta kehuja. Kisoissa eivät kuitenkaan suomalaiset täyttäneet suuria odotuksia. Toiminta on niistä ajoista laajentunut runsaasti ja uusia ilmailulajeja on tullut toimintaan mukaan.
Hallinto ja työvoima
Säätiöllä on toiminnanjohtaja, siistijä ja talonmies, kesällä on lisäksi pari hinauslentäjää. Lisäksi kesäkautena kentällä on opettaja, joka opastaa ja neuvoo epäselvissä tilanteissa. Kurssien aikana on kentällä luonnollisesti kurssien lennonopettajia. Kaiken kaikkiaan lentokentän toiminnoissa vuodessa syntyy viitisentoista ihmistyövuotta.Ilmailulajit
Toiminta alkoi puhtaasti purjelentokenttänä ja hinauksetkin suoritettiin pari vuosikymmentä miltei pelkästään vintturilla. Mukaan ovat tulleet laskuvarjohyppääjät, taitavat olla suurin käyttäjäryhmä tällä hetkellä, moottorilentäjät, moottoripurjehtijalentäjät, ultrakevytlentäjät, lennokkiharrastajat, varjoliitäjät ja ajoittain kuumailmapallolentäjätkin. Kauniilla säällä kesäpäivinä toiminta on niin vilkasta, että muilta kentiltä tulijat usein arastelevat lentää kentälle. Kentälle on laadittu tarkasti noudatettavat omat lentomääräykset siitä, miten menetellä ruuhkaisessa ilmatilassa, mutta vieras helposti tuntee epävarmuutta. Kentällä ei ole lennonjohtoa, joka ohjaisi ja auttaisi toiminnassa.Jokaisen pitää vastata omista tekemisistään ja siksi on tärkeää, että kaikki toimivat ennakoidusti ja ohjeiden mukaan. Keväisin ja syksyisin kentällä lisäksi harjoittelee moottoripyöräpoliiseja ajamistaan ja sekin lisää tapahtumia. Turvallinen lentäminen perustuu tarkkoihin ohjeisiin ja niiden noudattamiseen.
Toiminta
Säätiö vastaa purjekoneitten hinaustoiminnasta. Sillä on kaksi hinauskonetta. Lisäksi lähinnä kilpailujen aikana vuokrataan lisää hinauskoneita. Hinaus maksaa 25 euroa. Laskuvarjohyppääjillä on oma hyppykoneensa ja kerhotilansa.Purjekone hinataan yleensä 600 metrin korkeuteen, jossa hinausköysi irrotetaan ja kone alkaa etsiä nostavia ilmavirtauksia. Niissä kerätään korkeutta ja liidetään sitten seuraavaan nostoon ja sillä tavalla edetään haluttuun suuntaan. Lentäminen on siten vuoronperään kaartelua nostavassa ilmavirtauksessa ja liitoa seuraavaan. Nostavia ilmavirtauksia syntyy lämpiminä päivinä esimerkiksi hiekkakuoppien ja kallioiden päälle. Niissä ilma lämpenee ja nousee sitten ylöspäin. Usein syntyy pilvi tällaisen noston eli termiikin päälle ilman kosteuden tiivistyessä. Tällaisen ilman nousunopeus voi olla useita metrejä sekunnissa ja laajuudeltaan ne voivat olla useita satoja metrejä. Kun itse kone vajoaa yleensä noin 0,5 metriä sekunnissa ja ilma nousee useita metrejä sekunnissa, niin kone saa silloin lisäkorkeutta. Nostojen välillä kone liidossa kone vajoaa noin 25 m kilometrin matkalla eli liitoluku on noin 40. Siten kahden kilometrin korkeudesta liidettäessä 40 kilometrin päähän on korkeus vähentynyt noin kilometrin verran ja on aika etsiä uusi nosto, jonka päällä voi siis olla merkkinä poutapilvi. jos nostoa ei kuitenkaan ajoissa löydy, joutuu lentäjä laskeutumaan sopivalle pellolle, josta hänet ja kone haetaan perävaunulla. Se ei siis ole pakkolasku, vaan normaaliin lentämiseen kuuluva maastolasku.
Kilpailuissa lennetään yleensä nopeustehtäviä murtoviivaa, usein kolmioita määrättyjen pisteiden kautta takaisin kentälle. Paras keskinopeus voittaa. Tehtävät ovat lyhimmillään sata kilometriä ja pisimmillään jopa yli 1000 kilometriä, jolloin aikaakin kuluu yli kymmenen tuntia. Useiden päivien kilpailujen tulokset ratkaisevat voittajan.
