Yrjö-Koskinen, Yrjö Sakari ( Forsman, Georg Zacharias)
(10.12.1830 Vaasa – 13.11.1903 Hki)
- historiantutkija, yliopiston opettaja, valtiomies (senaattoriksi vuonna 1882), vapaaherra
- Loppi-Seura pystytti vuonna 1962 kirkon kupeeseen Armas Hutrin suunnitteleman muistopatsaan, presidentti Urho Kekkonen vaimonsa Sylvin kanssa kunnioitti paljastustilaisuutta läsnäolollaan
- ylioppilaaksi tultuaan opiskeli suomea Hämeenkyrössä, missä isänsä toimi kirkkoherrana, Hämeenkyrössä on runoiltu mm. ”Honkain keskellä”, mutta Loppi ihmisineen ja pyrintöineen oli Yrjö-Koskisen miehuuden ja vanhuuden päivien maisemaa
- vaimonsa ystävätär oli neiti Ida Sadenius, joka avioitui Lopen kirkonkylän Uotilan omistajan Karl Fredrik Anderssonin kanssa, heidän kehotuksestaan Yrjö-Koskiset lomailivat kesällä 1869 kirkonkylän Pietilässä
- samana kesänä Yrjö-Koskiset tutustuivat pappilassa asuvaan kirkkoherra Branderin perheeseen, jonka tyttären Elinin kanssa Yrjö-Koskisten poika Yrjö myöhemmin avioitui
- Y. S. Yrjö-Koskisesta tuli kirkkohra Branderin kuoltua hänen lastensa holhooja
- Loppijärven maisemat miellyttivät professoria ja syksyllä 1869 hän osti maanvilj. Juhana Okslahdelta 3/8 alkuperäisestä Leppälahden perintötilasta 3000 markan kauppahinnalla (1/8 manttaalia ja pinta-ala n. 150 tynnyrinalaa, mistä peltoa n. 15 tynnyrinalaa)
- ensimmäisen kesän perhe asui väentuvassa, sitten valmistui uusi asuinrakennus, sitten raivattiin piha- ja puutarhamaata, erityisesti Sofia-rouva kunnosti ympäristöä; ”Tämä Leppälahti on kuin hänen luomansa”, kirjoitti professori vaimonsa muistosanoissa
- maanviljelyksen hoito kesäisin antoi Yrjö-Koskiselle tervetullutta vaihtelua professorin viran hoitoon sekä moninaisiin valtiopäivämiehen ja senaattorin tehtäviin
- lapsille Leppälahti oli jonkinlainen kasvatuksen välikappale, mutta hyvin rakas; ”Emännälle se melkein loppuun saakka oli pelkkää rasitusta ja kerran jo olimme sopineet etsiä ostajia. Mutta poikien mielipaha ja meidän molempia rakkaus paikkaan, johon oli uhrattu niin paljon työtä ja harrastusta, esti lopullisen kaupanteon”, muisteli professori kesällä 1896
- Leppälahdessa vieraili mm. unkarilainen tutkija, akateemikko Pàl Hunfalvy, Viron kansallisrunoilija Lydia Koidula isänsä J. V. Hansenin kanssa, Ida Aalberg, monet aate- ja työtoverit, Lopella kesiään viettäneet kulttuurihenkilöt, joiden kanssa Yrjö-Koskiset osallistuivat kesäiseen seuraelämään.
- toimeenpani kesällä 1872 arpajaiset pitäjän lainakirjaston hyväksi
- lähellä sydäntä oli erityisesti kansansivistystyö, hän yritti saada syntymään pitäjään lukutupia, lahjoitti puolisensataa teosta lainakirjastolle
- valmisti kesällä 1878 sääntöjä säästöpankkia varten ja oli hankkimassa niille senaatin vahvistuksen
- osallistui alkuvaiheessa Etelä-Hämeen Maalaisseuran toimintaan
- myöhemminkin antoi pojalleen Laurille ohjeita mm. osuusmeijerin ja apteekin saamiseksi pitäjään
- Haapamaja Loppijärven rannalla oli Yrjö-Koskiselle rakas työ- ja oleskelupaikka (siellä EI ole sanoitettu laulua ”Honkain keskellä”)
- syksyllä 1889 Yrjö-Koskinen osti kirkkoherranleski Rosa Branderilta Ilkon tilan ja harjoitti siten maanviljelystä sekä Leppälahdessa että Ilkon tilalla; Ilkon tilan hän myi vuonna 1897
- Vuonna 1896 Yrjö-Koskinen myi vaimonsa kuoltua Leppälahden pojalleen Laurille, jonka jälkeen oleilu Leppälahdessa väheni eikä hänellä enää ollut omaisuutta Lopella
- Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen avioitui uudelleen vuonna 1896 Suomen ensimmäisen naiskirjailijan Theodolinda Hanssonin kanssa (kirjailija Hilja Haahti oli Th. Hansson tytär hänen ensimmäisestä avioliitostaan)
- senaattorin toimi ja suomalaisen puolueen johtamisen vaatimat tehtävät pitivät sortovuosina Yrjö-Koskisen kiinteästi Helsingissä
- Leppälahti on edelleen Yrjö-Koskisen suvun hallussa
- Leppälahden mailla on siirtokivilohkareeseen kiinnitettynä prof. Armas Hutrin ateljeessa valettu Lydia Koidulan reliefi muistona Viron kansalliskirjailijan vierailusta Leppälahdessa
Lähteet
- Kallenautio, Jorma: Lopen historia I, 1976
- Tyrvään Sanomat 8.3.2007
