Ruskeaa, mustaa ja petroolia

Kiitos punaisten kommenteista! On ne oikeasti hienoja! Paitsi ne korkeat korkkarit sileillä kivilattioilla, tänään vasta testailin. 9 cm korot on mulle liikaa, ainakin nyt. En meinaa millään osata kulkea riittävän rauhallisesti. Painopistettä, kitkaa, mahdollista jarrutusmatkaa ja todennäköistä äkkipysähdystä pitää miettiä joka askelella, vähän on vaikeeta. Pitää jotain pohjakarhennusta kehitellä...

Nämä kahdet verkkokenkäkaupan ostokset osoittautuivat paremmin mun vauhtiini sopiviksi:

 

Aivan mainioita molemmat! Riittävän pitävä pohja, lesti sopivan tilava, jopa mun G-lestiselle käpälälle, pohjapehmustettakin on päkiän alla. Nuo punaruskeat Tiggersit ovat kuulemma erityisesti mun näköiset. Joo, ovathan ne ;) Ja kumma kyllä kaapin kätköistä löytyi yksi muinaisvuotinen hyvin samanvärinen jakkupukukin - ja se mokoma mahtui päällekin! Omituista!

Mustat kumipohjaiset Clarksit tuli eilen testattua työpaikan 20-vuotisjuhlien, lukuvuoden avajaisten ja uusien tilojen avajaisten coctailtilaisuuden arvovaltaisen yleisön edessä. Oikein hyvät! Reilun vuorokauden varoitusajalla koottiin duo. Ei arvannut esimies ma-aamuna kysyessään, että n. kolmen sekunnin mietinnällä lupaisin soittokaverikseen lähteä ti-illan tilaisuuteen. Kuulemma oli kesäistä, leppoisaa ja tilanteeseen sopivaa, siis taisi mennä ihan mukavasti liki-ex-tempore-keikka. Tämän kurttuherran olette saattaneet nähdä viime vuoden UMK-kisassa, se ainoa vanhan tanssimusiikin porukka oli kyseessä ja ihan mukava kappalekin.

Ja se otsikon petrooli on mun uus mekko. Taisin olla kolmatta tai neljättä kertaa näinä vuosina työpaikalla hame päällä. Hyvä on mekkokin, vaikka helma näytti kotona paljon pidemmältä. Onneksi soitettiin seisaaltaan ja lattialla. Lämminkin tuo on, tarkenee varmaan talvellakin... Mahdolliselle seuraavalle kurttukeikalle ymmärrän kerrospukeutumisen arvon ja sen, että alin säädyllinen kerros on oltava enintään hellemekkopaksuinen!